Mozzarella-broilerinmaksa-kirsikkatomaattipasta

Back in pasta business… 😉
Pasta on pikaruokien aatelia, useimmiten pasta”kastikkeen” ehtii tehdä lähes siinä ajassa kuin pasta kypsyy. Niin tälläkin kertaa. Alkuperäinen ohje on napattu Glorian Ruoka & Viini- lehdestä, pientä muokkausta tälläkin kertaa 😉

Mozzarella-broilerinmaksa-kirsikkatomaattipasta

300 g broilerinmaksaa (pakaste)
250 g kirsikkatomaatteja
1 sipuli
1 valkosipulinkynsi
90g ilmakuivattua kinkkua
1/2 ruukkua salviaa (tai 1 tl kuivattua)
pari rosmariinioksaa
1 rkl oliiviöljyä
(loraus Marsala-viiniä)
2 dl kuohukermaa
1 pallo buffalo-mozzarellaa

400g kuivapastaa, esim leveää pappardellea

Sulata broilerinmaksa noin vuorokauden ajan jääkaapissa.
Laita pastavesi kiehumaan.
Kuori ja hienonna sipulit. Leikkaa kinkkuviipaleet muutaman sentin suikaleiksi. Kuivaa maksat talouspaperilla ja leikkaa jokainen maksa muutamaan osaan (siivoa mahdolliset suonet ja isoimmat kalvot). Puolita pestyt tomaatit, hienonna yrtit.
Kuumenna öljy paistokasarissa. Lisää sipulit ja kuullota hetki. Lisää kinkku, yrtit ja maksat. Anna maksojen ruskistua kunnolla ennen kuin käännät ne. Älä sekoittele turhaan, niin maksat pysyvät paloina eivätkä rikkoonnu.

Laita pappardelle kiehumaan reilusti suolalla maustettuun veteen.

Kun maksat ovat kypsyneet noin 5 minuutin kuluttua, lisää joukkoon marsala ja kiehauta nopeasti pois. Lisää sitten puolitetut kirsikkatomaatit ja kerma kattilaan. Kiehauta ja pidä tarvittaessa lämpimänä kunnes pasta on kypsynyt.

Maista ja lisää suolaa vain, jos kinkkujen suola ei ole maustanut kastiketta riittävästi.

Valuta pasta, ja sekoita kastike pastan joukkoon. Revi annosten päälle tuoretta mozzarellaa. Nauti heti 🙂

Paistettu maksa Dijon-sinappikastikkeella ja paahdetut kirsikkatomaatit

Viikko sitten tuli jälleen lihapaketti Metsäojan Highland-tilalta, josta mukaan olin tällä kertaa tilannut myös maksaa. Highland- eli Ylämaankarja on alunperin skotlantilainen alkuperäisrotu, joka elää ympäri vuoden vapaana laitumella. Highland-lihassa on vähemmän rasvaa ja kolesterolia ja enemmän rautaa ja proteiineja kuin keskivertonaudanlihassa. Tämän ns. tukkasonnin liha on hyvin maukasta, tummaa ja marmoroitua ja meillä kyseistä lihaa on syöty pari vuotta, enkä mielelläni kaupasta muuta naudanlihaa kotiin enää kannakaan.

Tänään sitten testattiin maksapihvit. Oli ensimmäiset maksapihvit kotioloissa, jollei jauhemaksapihvejä lasketa. Usein ravintolassa valitsen maksapihvin, jos se vain listalta löytyy ja epäilys on keittiön hyvästä osaamisesta. Viimeksi taisin maksaa nauttia viime keväänä Helsingissä Ravintola Primulassa, jossa annos oli hyvinkin maistuva. Haaveisiin kuuluu maksa-annoksen nauttiminen joskus vielä legendaarisessa Ravintola Seahorsessa (Sikalassa). Reseptiä etsiessäni tutkailin Stadin klassikot– kirjaa, josta mm. tuo edellä mainitun Sikalan maksapihviohjekin löytyy, mutta kallistuin Ruokalan sivuilta löytämääni reseptiin, mikä olikin aivan täydellinen. Tosin leivitin maksaviipaleet ruisjauhoissa. Lisäksi tein vielä perunamuusia.

Paistettu maksa dijon-sinappikastikkeella ja paahdetuilla kirsikkatomaateilla 4:lle

Maksa:
500g naudan maksaa kalvoista puhdistettuna ja ohuiksi siivuiksi leikattuna
8 viipaletta luomupekonia
ruisjauhoja
suolaa
vastajauhettua mustapippuria
2 rkl voita

Broilerinmaksa-salvia- pasta perjantain palkintona

Tämän reseptin juju on beurre blanc– kastike. Tajusin vasta kastiketta vatkatessani, että tämä ilmeisesti on nyt se perinteinen ranskalainen voikastike, jota en siis aiemmin ollut valmistanut. Hyvin se onnistui, vaikka jälkeenpäin googlasin, että voin olisi pitänyt olla jääkaappikylmää ja että heittelin sitä kastikepohjaan kerralla liian reilusti. En silti saanut kastiketta leikkaamaan, vaan mielestäni onnistuin melko hyvin. Reseptiä ei kannata kauhistua, vaikka siinä liekitetään ja tosiaan tuota voikastiketta vatkataan. Oikeinkin sujuvasti ruoka valmistui alle tunnissa, kun ainekset oli pilkottu valmiiksi ja reseptiä tutkittu hiukan etukäteen.
Alkosta saa näppäriä 4cl:n konjakki-minipulloja, joten ei tarvitse isoa brandy- tai konjakkipulloa ostaa yhden ruuan valmistamiseksi. Liekitettäessä on liesituuletin muistettava ottaa pois päältä. Varo hiuksiasi ja katso, ettei lähellä ole mitään, joka voisi liekityksestä leimahtaa liekkeihin. Itse liekitys käy todella nopeasti, mutta se tuo ehdottomasti erityistä lisää ruoan makuun. Vaikeaa se ei ole, ehdottomasti kannattaa kokeilla!
Resepti on suomennettu vapaasti ja muokattu omasta italialaisen keittiön raamatustani, eli Giorgio Locatellin keittokirjasta Made in Italy- Food & Stories.