Syksyistä herkkua: Poron ulkofileetä ja myskikurpitsasosetta vaniljalla ja ruskistetulla voilla


kurpitsasose

Sain tehtäväksi valmistaa jotain herkullista ruokaa sopien upeaan italialaiseen Le Macchiole Paleo 2010 punaviiniin. Kyseinen viini on valmistettu Cabernet Franc- rypäleestä, ja se on mainio pari esimerkiksi riistaruuille. Muistin kätkeneeni pakastimeen poron ulkofileen, nyt piti vain keksiä sille lisuke. Tommy Myllymäen hienosta kasviskeittokirjasta olin jo joskus aiemmin valmistanut myskikurpitsasosetta, joka oli mielenkiintoisesti maustettu vaniljalla. Muistaakseni silloinkin ruokana taisi olla riistaa, itseasiassa hirveä 🙂 Soseen koostumus ei ensimmäisellä kerralla oikein onnistunut, joten nyt oli hyvä saada resepti paremmin haltuun. Vanilja korostaa kurpitsan makeutta, ensimmäisellä kerralla voi olla hyvä käyttää vain puolikas vaniljatanko ja jatkossa lisätä halutessaan vaniljan määrää. Muista kypsentää kurpitsa hitaasti kannen alla, niin soseesta ei tule vetistä. Soseen päälle lopuksi lusikoitava ruskistettu voi kruunaa annoksen.

Valmistin poron ulkofileen paloina sous vide- päristimen avulla (Anova), joka mielestäni on ehdottoman hyvä apuväline, kun halutaan saada arvolihat just eikä melkein oikein kypsennettyä. Vaikka kuinka kikkailee sisälämpömittarien kanssa, on usein lopputulos kuitenkin vähän sinne päin. Olen havainnut, että riistafileiden tavoiteltava lämpötila pitää olla hiukan alempi kuin esimerkiksi naudan sisäfileen kanssa. Mikäli riistafileen kypsentää johonkin +55-58C asteen tietämille, puskee lihasta enemmän maksainen vivahde. Toki makuja on monenlaisia. Tällä kertaa kypsensin lihat +53C/1 h, mutta seuraavalla kerralla taidan kokeilla jopa +48- +50C asteista lihaa. Vesihauteen jälkeen lihat vielä nopeasti kypsennetään erittäin kuumassa paistinpannussa tai grillissä kauniin pintavärin saamiseksi – sekin saattaa loppulämpöä hiukan nostaa, jos ei ole kovin nopea käänteissään.

Valmistin soseen valmistuksesta ylijääneestä kurpitsasta pikapikkelöityä kurpitsaa ja hopeasipulia, joka terävöitti ja toi mukavasti happoa annokseen. Lisäksi ruskistin voissa mustamakkaramurua, jonka käytin nopeasti tehosekoittimessa kera pienen määrän pankojauhoja. Mustamakkaran voi hyvin jättää pois halutessaan.

Ja viini – se sopi täydellisesti ruuan kanssa 🙂

img_1711

Myskikurpitsasose vaniljan kera (4:lle)

400 g paloiteltua ja kuorittua myskikurpitsaa
50 g + 50 g voita
½ – 1 vaniljatanko halkaistuna ja siemenet raaputettuna
1 dl vettä
(3 tl hunajaa)
suolaa

Laita myskikurpitsapalat pieneen kattilaan ja lisää voi, vaniljatanko sekä vesi. Kypsennä kannen alla miedolla lämmöllä (20- 30 min), kunnes kurpitsa  on pehmeää ja täysin kypsää.
Poista vaniljatanko. Valuta keitinliemi talteen, ja soseuta kurpitsa tasaiseksi soseeksi tehosekoittimessa tai sauvasekoittimella. Lisää talteen ottamaasi keitinlientä jotta saat ohennettua soseesta mieluista. Mausta suolalla.

Ruskista jäljelle jäänyt voi pyöritellen sitä kattilassa kunnes se sulaa ja kuumenee. Kun voin väri alkaa muuttua kullanruskeaksi, se alkaa tuoksua pähkinäiseltä ja vaahto pinnalla vähenee, kaada tässä vaiheessa voi nopeasti pois kattilasta. Se palaa hetkessä ruskistumisen jälkeen.  Valuta tarjoiltaessa soseen päälle ruskistettu voi ja halutessasi muutama tippa hunajaa (itse jätin pois, sose oli jo valmiiksi tarpeeksi makeaa).

Pitkästä aikaa! Ankkaa ja passiohedelmäkastiketta, kevään kunniaksi, tietysti


Hupsista, jopa on aikaa vierähtänyt… Moitteitakin olen alkanut saamaan blogin hiljaisuudesta, joten yritänpä taas ryhdistäytyä. Tässä hyvin keväinen ruoka, varhaisperunoita (ainakin ulkomaisia) saa jo kaupasta ja passiohedelmät ovat sesongissa. Ja ankka – no se nyt on aina hyvää 🙂 Tämä on mielestäni oikeinkin makoisa ja helppo ruoka vaikka pääsiäisen herkuksi. Resepti on bongattu aikoinaan brittisivustolta ja hiukan muokattu.
Vinkki! Kaupasta kannattaa kantaa mukaansa ne rumimmat ja ryppyisimmät passiohedelmät, ne ovat kypsiä 🙂

ankka-passio2

Ankka:
2 ankanrintaa
suolaa, vastajauhettua mustapippuria

Passiohedelmäkastike:
4 passiohedelmää
70 ml viskiä
2 tähtianista
100 ml vaahterasiirappia
10 g siirappia (tai ”black treacle”, jos siis löydät…) 

Murskatut uudet perunat: 
500 g uusia perunoita
voita
ruohosipulia

Valmista ensin kastike. Halkaise passiohedelmät, ja kaavi hedelmäliha sekä siemenet pieneen kastikekasariin. Lisää viski sekä tähtianikset, ja anna kiehahtaa. Voit halutessasi myös liekittää kastikepohjan  🙂 (muista sulkea liesituuletin!).
Lisää siirapit ja anna kastikkeen jälleen kiehahtaa. Jätä sen jälkeen kastike sivuun maustumaan. Voit lämmittää kastikkeen vielä nopeasti juuri ennen tarjoilua.

Pese perunat huolella (älä kuori!), ja laita ne kattilaan kylmään veteen. Keitä perunoita n. 10-15 minuuttia, kunnes perunat ovat kypsiä. Kaada vesi pois ja anna perunoiden hiukan kuivahtaa ja jäähtyä.

Kun perunat ovat kiehumassa, valmista ankka. Lämmitä uuni +180 C. Viillä ankanrinnan rasvapuolelle ristikkäisiä viiltoja (varo viiltämästä lihaan asti!). Mausta molemmin puolin suolalla ja mustapippurilla. Laita ankanrinnat kylmään uuninkestävään paistinpannuun (esim. valurauta- tai teräspannu) nahkapuoli alaspäin ja aloita kuumennus. Paahda sopivalla keskilämmöllä nahka rapeaksi. Varo räiskyvää kuumaa rasvaa, jota sulaa pannulle runsaasti. Rasvaa kannattaa kaataa tai lusikalla varovasti poistaa pannulta, jotteivat rinnat ui liian syvällä rasvassa. (Vinkki! Voit käyttää sulaneen ankanrasvan myöhemmin muussa ruuanlaitossa 🙂 ) Kun nahkapuoli on paahtunut kauniiksi ja rapeaksi, käännä ankanrinnat, ja paahda vatsapuolta vielä hetki pannussa.
Nosta pannu pois liedeltä, laita toiseen ankanrintaan paksuimpaan kohtaan uuninkestävä lämpömittari, ja kypsennä uunissa, kunnes mittari näyttää +54 C. Siirrä ankanrinnat lautaselle ja anna lihojen levähtää kypsennyksen jälkeen noin 5 minuuttia ennen leikkausta (älä peitä foliolla).

Valmista perunat loppuun, kun lihat ovat vetäytymässä. Laita isolle paistinpannulle reilu nokare voita, lämmitä keskilämmöllä. Kun voi alkaa kuohua, murskaa perunat yksitellen kämmenelläsi kevyesti ja lisää pannulle voin joukkoon. Pyörittele murskattuja perunoita voin joukossa kunnes perunat ovat lämmenneet. Mausta suolalla ja pippurilla, maista. Nosta pannu pois lämmöltä. Lisää hienonnettu ruohosipuli juuri ennen tarjoilua ja sekoita. Leikkaa ankanrinnat viipaleiksi, mausta tarvittaessa vielä sormisuolalla.

Tarjoa ankanrinta lämpimän passiohedelmäkastikkeen ja murskattujen uusien perunoiden kera 😘

ankka-passio1

Täydellinen kesäruoka: Lankkusavustettua lohta ja pikkelöityä fenkolia sekä punasikuria piparjuurikastikkeella


Uusi grilli muutti pari viikkoa sitten meille. Juuri kun olin päässyt kehumasta, että NYT mulla on IHAN kaikki keittiö-ja kokkausvermeet, niin eikö vain iskenyt Kamado-villitys.
Kamado-grilli on keraaminen hiiligrilli, joka kuumenee nopeasti jopa 400 asteeseen, mutta tarvittaessa grilli toimii myös pitkiä aikoja savustettaessa matalilla lämpötiloilla paksun keraamisen kuoren toimiessa hyvänä eristeenä. Munagrillit ovat nyt toden teolla valtaamassa myös Suomessa grillaus- ja smoukkausmarkkinoita, merkkejä on useita, ja hintahaitari venyy ostajan lompakon paksuudesta riippuen reilusta parista sadasta yli kahteen tonniin. Kaikkien munien keramiikka valmistetaan pääsääntöisesti Kiinassa, ja keraamisten grilliuunien valmistustapa on vuosituhansia vanha. Suomen markkinoilta löytyvistä munagrilleistä kenties laadukkaimmat ovat tietysti kaikkien tuntema Big Green Egg, Primo, Kamado Joe sekä Monolith. Monolith on valloittanut saksankielisen Euroopan, ja nyt vuorossa näyttää olevan Iso-Britannia (sekä Suomi :D). Itse tosiaan punnitsin valintapäätöstäni tehdessä grillin laatua, grillin varustetasoa sekä tietysti hintaa. Vihreää munaa ja sen varusteita hankkiessa saa lompakkoa levittää omasta mielestäni jopa järjettömästi. Jonkin aikaa grillejä tutkiessani päädyin saksalaiseen Monolith- grilliin, ja kun vielä pääsin paikanpäälle Kaasuvaloon hipelöitsemään ja toteamaan grillin laadukkuuden,  muutti sellainen meille parin päivän harkinnan jälkeen. Kokoja grilleistä löytyy 3: Junior, Classic ja Chef. Junior (grillausala 33 cm) olisi jäänyt smoukkaussessioissa heti auttamatta liian pieneksi, joten päädyin keskikokoon (grillausala 46 cm), eli Classiciin. Monolith Classicin vakiovarusteisiin kuuluu mm. vaunu, savustuspurujen syöttölaite sekä hiilikori jakajalla, joka mahdollistaa hiilien asettelun helpommin 2-aluegrillausta varten. Myös lämmönjakaja-levy (vakiovaruste) on samasta syystä kaksiosainen.  Jos munaa käyttää pelkästään matalien lämpötilojen smoukkaukseen, ei 2-aluegrillauksen mahdollisuudella ole niin suurta merkitystä, mutta minulle itselleni grillaajana tämä oli se tärkein ominaisuus ja tietysti se saksalaisella tarkkuudella tehty viimeistely ja muu varustetaso.

monolith2monolith

Tähän mennessä uudella grillillä olen valmistanut picanha-pihvejä, nahatonta lohifilettä sekä entrecôtea. Kaikki ovat onnistuneet loistavasti, enkä ole (vielä) polttanut kulmakarvojani 😉 Eilen savustin setrilaudalla lohta, joka sai seurakseen pikkelöidyt kasvikset sekä piparjuurikastikkeen. Kesäloman koittaessa aion opetella paremmin vielä kamadon lämpötilan säätelyn, ja nimenomaan sen matalamman smoukkauksen. Weeberin omalla WSM:llä tämäntyylinen savustushan on lastenleikkiä 😉

cedarplankedsalmon

Tämä kalaruoka ponnahti heittämällä meidän tämän kesän ruokien TOP 5-listalle 🙂 Resepti on Weberin New American Barbecue- kirjasta.

Setrilankulla savustettu lohi sekä pikkelöity fenkoli sekä punasikuri piparjuurikastikkeella (2:lle)

2 kpl nahallista lohifile-palaa (n. 200 g/ pala, 3-4 cm paksu), kalan keskiosasta, ruodot poistettuna
suolaa
vastajauhettua mustapippuria
oliiviöljyä
lisäksi tarvitset savustukseen tarkoitetun setrilaudan (cedar), esim. Weber

Piparjuurikastike: 

1,2 dl crème fraîchea tai kermaviiliä
2 rkl tuoretta raastettua piparjuurta  (tai maun mukaan)
tuoretta tilliä hienonnettuna
suolaa ja vastajauhettua mustapippuria

Pikkelöintiliemi:
2,2 dl kuivaa valkoviiniä (tai vermuttia)
1 dl valkoviinietikkaa
2 rkl sokeria
2,5 rkl merisuolaa
2 tl fenkolin siemeniä
8 katajanmarjaa
2 pientä valkosipulin kynttä, murskattuna

1 fenkoli, leikattuna noin 2,5 cm:n siivuiksi (poista kova kanta)
1 punasikuri, leikattuna noin 4 cm:n siivuiksi
tuoretta vesikrassia (itse käytin laiskana basilikan lehtiä kotipuutarhasta)
oliiviöljyä

Aivan ensimmäiseksi laita savustuslankku likoamaan veteen vähintään tunniksi.

Valmista sitten piparjuurikastike maustumaan jääkaappiin sekoittamalla ainekset keskenään. Piparjuuren sinappinen maku voimistuu, joten ole varovainen, vaikka se ei vielä valmistusvaiheessa kovin maistuisikaan 🙂

Lämmitä hiiligrilli medium-lämpöön (suora grillaus), n. 180- 230 C asteeseen.
Voitele kalapalat oliiviöljyllä ja mausta suolalla sekä pippurilla kauttaaltaan (ei nahkapuolta kuitenkaan 😉 ).
Laita liotettu ja valutettu sterilauta ritilälle hiilien päälle, sulje grillin kansi. Kun lauta alkaa muutaman minuutin kuluttua vienosti savuamaan, käännä lauta toisin päin. Laita kalapalat nahka alaspäin laudalle, ja sulje grillin kansi. Savusta kalaa laudan päällä n.15-20 minuutin ajan. Sisälämpömittarin avulla voit seurata kalan kypsymistä, tavoiteltava lohen sisälämpötila omasta mielestäni on noin +50-51 C astetta (paksuin kohta).
Kun kala on mieleistäsi kypsyysluokkaa, ota lauta kaloineen pois grillistä, ja nosta lauta kuumuutta kestävälle alustalle. Saat fileepalat irrotettu nätisti laudalta paistinlastalla (nahka jäänee kiinni lautaan) suoraan lautaselle.

Sekoita pikkelöintiliemen ainekset keskenään pienessä kattilassa ja kiehauta. Lisää viipaloitu fenkoli ja anna kiehua nesteen hieman kuplien 3-4 minuutin ajan, kunnes fenkoli hieman pehmenee, muttei kuitenkaan muutu mössöksi.
Nosta fenkolit reikäkauhalla pikkelöintiliemestä talouspaperin päälle.

Lisää nesteeseen seuraavaksi punasikuri-viipaleet (tarvittaessa parissa erässä), keitä niitä vain noin 1,5 minuutin ajan, ja nosta talouspaperille reikäkauhalla valumaan. Yhdistä pikkelöidyt kasvikset kulhossa, ja kääntele joukkoon reilu ruokalusikallinen oliiviöljyä sekä sormin revittyjä vesikrassin tai basilikan lehtiä.

Tarjoile savustettu lohi saman tien maukkaiden kasvisten sekä piparjuurikastikkeen kera. Ruokajuomaksi suosittelen Mufloni Pilsneriä tai saksalaista vehnäolutta 🙂 Porilaisen Beerhuntersin Mufloni Pilsner on ollut tämän kesän kotimaisten kesäoluiden piristysruiske, pirteän hedelmäinen ja ruohoinen humalointi on piristänyt muutoin sateen himmentämää kesäfiilistä.  Ruokaoluena myös verraton 🙂

muflonipilsner

Salt & vinegar potatoes, eli huippuhyvät etikalla ja suolalla maustetut paistetut perunat


Viikonloppuna harrastettiin jälleen pakastimen tyhjäystä, ja ruokalistalla oli omenaista hunajaglaseerattua karitsanviulua. Sen seuraksi bongasin netistä mahtavan perunalisukkeen, nimittäin salt & vinegar chips- tyyliset paistetut perunat. Perunat keitetään ensin valkoviinietikka-vesi- seoksessa, ja vielä paistetaan voissa ihanan rapeiksi. Superia!

saltandvinegarpotatoes

 

Rapeat Salt & Vinegar- paistetut perunat

900 g kiinteitä perunoita (reseptissä hehkutetaan Yukon Jack- pottuja, mitä lie, itse valkkasin Siikliä, pienemmästä päästä)
2,5 dl valkoviinietikkaa (valkoviinietikkaa löytyi huushollista ehkä 1dl, korvasin lopun vaalealla balsamicolla 🙂)
1 rkl merisuolaa
2 rkl voita

viimeistelyyn:
vastarouhittua mustapippuria
sormisuolaa
lehtipersiljaa tai ruohosipulia
1-2 rkl valkoviinietikkaa tai siiderietikkaa

Pese perunat huolella. Paloittele sopiviksi suupaloiksi (pienimmät perunat puolikkaiksi ja isommat neljään tai useampaan osaan).
Lisää perunat kattilaan, kaada päälle etikka ja vettä niin, että perunat peittyvät. Lisää suola joukkoon.
Keitä perunat LÄHES kypsiksi. Valuta huolella siivilässä, jotteivat ole enää kosteita kun alat paistamaan perunoita.
Kuumenna isossa teräspannussa (tai valurautapannussa) voi. Paista perunoita välillä sekoittaen noin 10 minuutin ajan, tai kunnes perunat ovat ruskistuneet nätisti. Älä siis heiluttele paistolastaa jatkuvasti perunoiden joukossa, ne ei muuten saa nättiä paistopintaa.
Kun perunat ovat valmiit, mausta ne vielä ripauksella etikkaa (itse laitoin siiderietikkaa, koska se sopi omenaisen  ruuan kanssa muutenkin), kunnon ripauksella hyvää sormisuolaa (perunat vaativat aina hyvin suolaa, mielestäni – älä kuitenkaan liioittele, sitä saa pöydässä vielä lisättyä 😉 ), mustapippuria. Silppua joukkoon vielä kourallinen lehtipersiljaa tai ruohosipulia.

Nauti heti!
saltandvinegarpotatoes2 saltandvinegarpotatoes3