Herkkuyhdistelmä ylitse muiden – ruijanpallasta curryvoilla ja kuningasrapu-risottoa


ruijanpallas-2
Pakastimeen olen talven aikana jälleen hamstrannut herkkulihaa jos jonkinlaista ja myös kalaa. Pääsiäisenä herkuteltiin jälleen kunnolla, pitkät vapaat houkuttavat väsäämään hiukan spesiaalimpaa sapuskaa kuin normiviikonloppuina. Kahtena päivänä syötiin lammasta ja karitsaa hiukan eri muodoissa (karitsan- /lampaanlihan hommaan edelleen tutulta Pekkolan tilalta) ja sunnuntaille sitten tehtiin meille uutta herkkua, nimittäin ruijanpallasta. Kaupasta ei siis tälläkään kertaa tarvinnut hakea kuin lisukkeiden ainekset. Kuningasrapu ja ruijanpallas on hommattu Atlantin kalalta, joka toimittaa näitä hiukan harvinaisempia herkkuja Helsinkiin ja lähialueille kuluttajille suoraan Norjan vesiltä supertuoreena. Rapu tosin on pakastettu raakana jo aluksella, mutta tuoretta vastaavaa. Ensin mietin grillin lämmittämistä, mutta laiskuus vei voiton. Tänä pääsiäisenä ei siis rakas Weeberini lämmennyt ollenkaan poikkeuksellisesti 🙂
Viikonlopun herkuista tämä yhdistelmä vei kirkkaasti voiton, miedosti currylla maustettu kala ja sen lisukkeena ollut risotto vain olivat yhdessä niin törkeän hyviä 🙂 Ruijanpallaksen voi korvata jollain muulla valkolihaisella kiinteällä kalalla (esim. tuore turska, kolja, piikkikampela). Ruijanpallas on kampelakala, joka löytyy WWF:n kalaoppaassa puoliksi uhanalaislistalta (tosin Pohjois-Norjassa tilanne on jo parempi, tämäkin oli pyydetty sieltä, pitkäsiimalla), joten sen nauttimista kannattaa harkita todella huolella. Ruijanpallas piti koostumuksensa kypsennettäessä erittäin hyvin, eikä paistettaessa rikkoontunut. Sen grillaamista tosiaan voi siksikin kokeilla, jos ei tarvi pelätä lihan hajoamista liian helposti ritilällä 🙂
Kunkkuravusta löydät lisää tästä bloggauksestani.
Reseptiikkaa mietin jonkin aikaa, ja netti savusi. Kaivoin netin syövereistä Top Chef Akseli Herlevin reseptin curryvoilla maustetusta ruijanpallaksesta ja hummeri-merirapu-risotosta. Korvasin siis hummerin ja meriravun kuningasravulla, erittäin hyvällä menestyksellä. Risotto on mun oma muunnelma Herlevin ohjeesta, säädin vähän määriä ja valmistustapaa sopimaan omaa tyyliäni 🙂

ruijanpallas

Curryvoissa paistettu ruijanpallas (4:lle)

600 g nahatonta ruijanpallasfileetä
suolaa
1 rkl currya
voita muutama nokare

Kuivaa kalafilee talouspaperilla. Mausta kala sormisuolalla.
Kuumenna parila pannu, ja sulata siinä muutama nokare voita. Lisää sulaneen voin joukkoon curry, ja levitä mauste tasaisesti pannulle.
Paista kala medium-lämmöllä pannulla, noin 3-4 minuuttia/per puoli (riippuen fileen paksuudesta). Akselin ohjeessa kala laitettiin vielä uuniin, mutta koin helpommaksi paistaa se loppuun pannulla, muuten se olisi kyllä kypsynyt yli. Akselin mukaan hyvä sisälämpö kalalle on n. +46 C. Tarjoa heti risoton seurana.

Kuningasrapu-risotto

n.200 g kuningasrapua ( = ehkä kaksi ravun koipea, ei klusteria, minulla tais olla vähän enemmän)
voita ravun nopeaan paistamiseen

6 dl kalalientä (tai kuningasravun kuorista keitettyä lientä 😉 )
3 dl valkoviiniä
270g risottoriisiä
1 salottisipuli hienonnettuna
2 rkl oliiviöljyä
1 rkl voita
1 dl mascarponejuustoa
1 dl ruohosipulia hienonnettuna
suolaa
vastarouhittua valkopippuria
50 g voita
vastapuristettua sitruunanmehua pieni loraus

(Ainekset risottoon ovat pääosin Akselin reseptistä, muuten risotto on oma muunnelma 🙂 )

Sulata kuningasrapua jääkaapissa noin vuorokauden ajan. Ravun koivet mahtuvat hyvin  jääkaappiin sulamaan pieneeen astiaan, jos katkaiset koivet nivelkohdista jäisenä joko (huonolla) veitsellä tai katkaisemalla käsin.
Leikkaa sulaneen ravun kuori pitkittäin halki kala- tai lintusaksilla, katso kuva:

kingcrab1Poista ravun liha sormilla varovasti kuoresta ja laita lihat valumaan siivilään. Kuivaa ravun liha vielä ennen paistamista talouspaperilla. Paistoin ravun mediumlämmöllä teflonpannussa reilussa voissa. Rapu ei tarvinnut mielestäni edes suolaa, voista se sai riittävän suolan. Älä paista liian kypsäksi, n.2 minuuttia/per puoli riittää aivan varmasti, ohuemmille paloille ehkä vielä vähemmän. Kun ravun liha muuttuu läpikuultamattomaksi, se on kypsää. Nosta rapulihat lautaselle, paloittele sopiviksi suupaloiksi. Jätä odottamaan risoton kypsymistä.
Kuumenna kala-tai rapuliemi pienessä kattilassa lähes kiehuvaksi.
Kuumenna suuressa paistokasarissa oliiviöljy ja voi mediumlämmöllä. Kuullota oliiviöljy-voi-seoksessa salottisipulia noin kolme-neljä minuuttia (älä ruskista). Lisää risottoriisi joukkoon, ja sekoittele vielä reilun minuutin ajan, kunnes riisi lämpiää kauttaaltaan. Kaada joukkoon valkoviini, ja hämmennä riisiä, kunnes viini on lähes kokonaan imeytynyt riisiin. Lisää tämän jälkeen joukkoon kalaliemi (kyllä, kaikki kerrallaan!). Anna risoton porista n.15 minuutin ajan, aina välillä sekoittaen (ei tarvitse ihan koko ajan hämmentää). Tarkista risottoriisin pakkauksesta riisin keittoaika. Keittoajan lähestyessä loppuaan voit alkaa tarkistamaan riisin kypsyysastetta maistamalla. Riisin pitää olla purressa hieman napakka, ei kova kuitenkaan. Läpikypsäksi riisiä ei saa päästää.
Kun risotto on sopivaa, risotto on vielä melko nestemäistä, riisi ei ole imenyt aivan kaikkea nestettä itseensä. Pienennä lämpö lähes minimiin, lisää joukkoon mascarpone ja ruohosipuli, sekä ravunliha. Maista, ja mausta suolalla sekä valkopippurilla.
Herlevin ohjeessa oli näköjään vielä lisätty voita loppusilauksen saamiseksi, sekä sitruunanmehua, itse unohdin nämä lisäykset, mutta lopputulos oli silti todella herkullinen.

Tarjoa risotto paistetun kalan seurana välittömästi. Ruokajuomana ehdottomasti samppanja 😉 Enjoy!

Poro-ossobuco, gremolata ja risotto alla Milanese


ossobuco4

Selailin uusinta Glorian Ruoka & Viini- lehteä mietiskellessäni viikonlopun ruokaa. Ossobucon edellisestä tekokerrasta olikin vierähtänyt pari vuotta, vaikka se silloinkin sai suurta suitsutusta. Pakastimesta kaivoin esiin poron potkakiekkoja, muistaakseni edellisellä kerrallakin tein ossobucon porosta. Alkuperäinen italialainen versio vaatii vasikan potkakiekkoja, joita harvemmin kaupasta löytää. Ossobuco alla Milanese on monen mielestä reseptiltään tarkka raaka-aineista, alkuperäiseen Ossobuco bianco Milaneseen ei tomaattia saa sotkea. Reseptithän on tehty sovellettaviksi, eikö? Ei kokkaus ole niin suurta draamaa…

ossobuco

Lähdin liikkeelle Luomo-kokki Jouni Toivasen G R&V– ohjeesta, mutta muokkasin sitä jonkun verran itselleni sopivaksi. Muutenkin lisukkeeksi suositeltavan Risotto alla Milanesen eli klassisen sahramirisoton versio lehdessä kuulosti omaan korvaani oudolta, lähdin eteenpäin sillä perus-reseptillä, joka ennenkin oli toiminut. Edesmenneen elBulli-ravintolan keittiöpäällikkö Ferran Adriàn Family Meal- kirjassa sahramirisotto tehdään hiukan eri tavalla kuin olen tottunut risottoni aiemmin tekemään, ja päätin testata tätä tapaa: tuloksena oli kenties paras risottoni ikinä! Ferran Adriàn reseptissä risoton liemi kaadetaan riisien mukaan lähes kokonaisuudessaan jo melkein heti, itse olen opetellut risoton valmistuksen lisäämällä nestettä pikkuhiljaa ja koko ajan sekoittaen. Tästä tuli ainakin minulle jatkossa se oikea tapa tehdä hyvä ja riittävän löysä risotto. Ja gremolatakin kuulosti mielenkiintoisemmalta, kun joukkoon raastoi sitruunankuoren lisäksi appelsiininkuorta.

Poro-ossobuco 4:lleossobuco2

1 kg poron potkakiekkoja
vehnäjauhoja
suolaa, mustapippuria
voita ja ruokaöljyä ruskistamiseen
2 porkkanaa
2 salottisipulia
1 varsisellerin varsi
2 valkosipulinkynttä
3 dl valkoviiniä
400 g tomaattimurskaa
3-5 dl kanalientä
2 laakerinlehteä
tuoretta oreganoa, puolikas ruukku (hienonna)
kourallinen tuoretta timjamia (hienonna)

Leikkaa potkakiekkoja sivuilta ympäröivä kalvo vaikka keittiösaksilla parista kohdasta poikki. Näin kiekot eivät kipristy ruskistettaessa. Kuivaa kiekot talouspaperilla, ja leivitä kiekot kevyesti vehnäjauhoilla.
Kuumenna isossa valurautapadassa osa voista ja öljyssä, ruskista kiekot muutamassa erässä nopeasti. Nosta kiekot lautaselle, ja mausta suolalla ja pippurilla.
Kun kaikki kiekot on ruskistettu, lisää pataan hiukan lisää voita ja öljyä, kuullota padassa pieniksi paloitellut porkkana, salottisipuli ja varsiselleri. Noin 10 minuutin kuluttua lisää pataan valkoviini, kiehauta viiniä hieman kasaan. Lisää sitten joukkoon tomaattimurska, yrtit sekä valkosipulinkynnet hiukan veitsen lappeella murskattuna. Nosta joukkoon ruskistetut potkakiekot, lisää kanalientä, kunnes lihat peittyvät nesteeseen. Nosta pata 130C uuniin ilman kantta, kypsennä kunnes lihat irtoavat luista (n. 3-4 tuntia), meillä meni hiukan yli 4 tuntia tällä kertaa. Kannattaa tarkistaa tilanne, ettet tarjoile turhan sitkeää lihaa. Tarkista suola ja pippuri.

ossobuco3

Risotto alla milanese (4:lle, reilu annos)

1,2 l kanalientä
360 g risottoriisiä
1 salottisipuli
1 g sahramia
1 rkl voita
1 rkl oliiviöljyä
0,5 dl valkoviiniä

viimeistelyyn:
1 rkl voita
2 dl parmesaaniraastetta
1 tl sitruunanmehua

Kuumenna kanaliemi kattilassa kuumaksi. Hienonna salottisipuli riisinjyvän kokoiseksi silpuksi. Raasta parmesaani hienoksi raasteeksi.
Kuumenna mediumlämmöllä voi ja oliiviöljy. Kuullota salottisipulia rasvassa noin 5 minuutin ajan, älä missään nimessä ruskista. Lisää joukkoon risottoriisi, ja kuullota riisi-sipuliseosta koko ajan sekoittaen noin 3 minuutin ajan. Lisää viini, se kiehahtaa nopeasti. Lisää joukkoon noin desin verran kanalientä, sekoita risottoaineksia puulastalla jatkuvasti, jottei risotto pala pohjaan, noin 2-3 minuutin ajan tai kunnes neste on lähes kokonaan imeytynyt riisiin. Lisää sen jälkeen riisin joukkoon loput kanaliemestä ja sahrami. Keittele 16 minuutin ajan välillä sekoittaen. Kun riisi tuntuu hampaissa olevan sopivan al dente, ja riisit ovat imeneet suurimman osan nesteestä, nosta risotto pois kuumalta liedeltä. Vatkaa voimakkaasti sekoittaen puukauhalla joukkoon viimeistelyyn tarkoitettu voi. Sekoita sen jälkeen risottoon parmesaaniraaste ja sitruunan mehu. Risotto näyttää tässä vaiheessa kermaiselta. Tarkista suola, mausta kevyesti mustapippurilla.

Tarjoa välittömästi ossobucon ja gremolatan kanssa.

Gremolata

1 luomusitruuna
1 luomuappelsiini
2 rkl hienonnettua lehtipersiljaa
2 valkosipulin kynttä raastettuna
1-2 rkl avokado- tai neitsytoliiviöljyä

Raasta pestyjen sitrusten kuoret. Lisää joukkoon loput ainekset ja sekoita tasaiseksi. Tarjoa ossobucon ”mausteena”.

Kotikokin gourmeeta: Tryffelirisottoa ja paahdettua ankanrintaa – Risotto al tartufo nero con petto d’anatra


Viikonlopun ruokalista on aina mielenkiintoinen projekti. Alan viimeistään keskiviikkoiltana fundeeraamaan viikonlopun ruokalistaa, joskus jo tiistaina availen keittokirjoja. Perjantaisin laitan usein jotain melko nopeaa ruokaa, pastaa, pizzaa tai risottoa – Italiaan siis ollaan kovasti kallellaan. Maailman parasta pikaruokaa onkin pasta tai pizza, itse tehtyinä siis. Itse pastataikinaa en ole vielä saanut aikaiseksi tehtyä, vaikka pastakone onkin ollut hommattuna useita vuosia… Risoton valmistukseen saat kulumaan oikein vitkastellen puoli tuntia. Ja tässäkin tapauksessa risoton seurana valmistettu ankanrinta valmistui hyvinkin ripsakasti risoton ohessa 😉
Lauantain ruokaan käytän sitten enemmän aikaa, tai siis oikeastaan ruoka on useimmiten pitkään hautuvaa pata, jonka ”passiivinen” ruuanlaittoaika on pitkä.

tryffeli
Stokkalta poimin joskus matkaan pikkupurkin mustaa tryffeliä, Italian maan kultaa. Pakastimesta valikoin nyt sille seuraksi ankanrinnan. Ravintola Murun kirjaa (2012) selatessa jäi mieleen tryffelirisoton ohje, ja se nousi mielessä tämän perjantain ruuaksi. Avasinpa toisenkin, oman Italian keittiön raamattuni, Giorgio Locatellin Made in Italy- the food and stories– kirjan (2006) vain huomatakseni, että on Murun keittiökuninkaat tainneet tämän opuksen tarkkaan opiskella. Nimittäin nimenomaan tryffelirisoton kohdalta löytyi Murun vinkki maustaa risottoriisi säilömällä tryffelisieni riisin joukkoon… 🙂 Muokkasin reseptejä omaan suuhun ja omaan keittiöön sopivaksi.

riisi

Tryffelirisotto 2:lle

2,5 dl risottoriisiä (arborio tai carnaroli)
6-7 dl kanalientä
1-1,5 dl valkoviiniä tai kuohuviiniä
2 pientä salottisipulia
1 pieni valkosipulin kynsi
50 g voita
1 rkl oliiviöljyä
1-2 tryffelisientä, n.25 g
vastaraastettua parmesaania noin 1 dl
1 rkl lehtipersiljasilppua

Laita tryffeli maustamaan risottoriisiä edellisenä päivänä. Ohjeessa suositeltiin sienen käärimistä talouspaperiin, mutta minä laitoin sen ihan sellaisenaan. Meillä jouduttiin valitettavasti tyytymään tälllä kertaa säilyketryffeliin, ja säilykesieni on puhdas pinnaltaan, joten en kokenut että sitä millään tapaa tarvitsee suojata ennen riisin joukkoon laittamista.
Laita kanaliemi porisemaan miedolle lämmölle kattilaan, raasta joukkoon puolet tryffelistä.
Silppua salottisipuli ja valkosipuli pieneksi silpuksi veitsellä.
Kuumenna korkeareunaisessa kasariassa 1,5 rkl voita ja 1 rkl oliiviöljyä, kuullota sipuleita rasvassa keskilämmöllä kunnes ne muuttuvat läpikuultaviksi. Lisää joukkoon risottoriisi ja kuullota riisiä muutama minuutti sipuleiden kera hiukan koko ajan sekoittaen, ei siis ole tarkoitus ruskistaa riisiä ja sipuleita.
Lisää joukkoon valkoviini, ja ”vatkaa” risottopohjaa voimakkaasti puulastalla muutaman minuutin ajan, kunnes viini on lähes kokonaan imeytynyt riisiin. Lisää joukkoon kauhallinen tryffelillä maustettua kanalientä, ja sekoita edelleen voimakkaasti. Risoton on hyvä porista pikkuisen, mutta älä käytä kuitenkaan liian kovalla liettä. Lisää risoton joukkoon uusi kauhallinen lientä aina edellisen imeydyttyä pääosin riisiin. Yleensä risoton kypsymiseen menee n. 15-17 minuuttia aloittamisesta, hyvä on riisiä maistella kypsymisen edetessä. Oikea risoton kypsyys on al dente, ei aivan pehmeä ja mössö, mutta sopivasti hampaille vastusta antava. Älä kuitenkaan jätä liian raa’aksikaan.
Kun risotto on valmista, se on hieman puuromaista ja melko kosteaa, ”valuvaa kuin meren aallot” 🙂
”Vatkaa” joukkoon = puukauhalla voimakkaasti sekoittaen lisää pieniksi kuutioiksi paloiteltu loppu jääkaappikylmä voi sekä parmesaaniraaste. Tarkista suola ja mausta vielä vastajauhetulla mustapippurilla sekä persiljasilpulla.

Tarjoa heti, risotto ei odota milloinkaan ruokailijoita!

tryffelirisotto

Paahdettu ankanrinta 2:lle

n. 400 g:n ankanrinta
hyvää sormisuolaa
vastajauhettua mustapippuria

Mikäli käytät pakastettua ankanrintaa, ota se sulamaan jääkaappiin vuorokausi aiemmin. Ota rinta huoneenlämpöön noin tunti ennen valmistusta. Lämmitä uuni n. +180 C.
Viillä nahkapuolelle rasvaan terävällä veitsellä n. 3 cm:n välein ruudukko, älä viillä lihaan asti.
Laita ankka kylmälle  paistinpannulle, nahkapuoli alaspäin. Paista kuumalla pannulla (ei aivan täysillä kuitenkaan) nahkapuoli kauniin rapeaksi ja kullankeltaiseksi, käännä hetkeksi toisin päin. Varo roiskuvaa rasvaa, suosittelen käyttämään vaikka roiskesuojaa (huom! ei missään nimessä kuitenkaan kantta!).
Nosta ankanrinta pois pannulta ja laita se uunivuokaan, lämpömittarin kanssa. Mausta sormisuolalla. Laita ankanrinta uuniin, kunnes ankan sisälämpö on saavuttanut +54 C. Ota mittari pois ja kääri liha folioon muutamaksi minuutiksi ennen siivuiksi leikkaamista.
Leikkaa liha ohuiksi siivuiksi, mausta viipaleet vielä halutessasi hyvällä sormisuolalla ja mustapippurilla.

Kokin huomioita ja pari sanaa ruokajuomista: 

Meillä oli siis käytettävissä vain yksi säilötty sieni (n. 9 g), mutta suosittelen kahden sienen käyttämistä, nimittäin valmiista risotosta ei juuri tryffelinmakua erottanut… Ja Murun reseptissähän 5 dl riisimäärään käytetään n. 50 g tuoretta tryffeliä… Tuore tryffeli on varmasti aivan eri asia kuin säilötty versio.

Ankanrinnasta sulaneen rasvan voit hyvin säästää siivilöitynä jääkaappiin tai pakastimeen. Ankanrasvassa paistetut perunat ovat suurta herkkua… Katso vaikka täältä 😉

Ruokajuomana tällä kertaa nautittiin ranskalaista Gérard Bertrand Réserve Spéciale Pinot Noir-Grenachea, Pinot noir on ankanrinnan klassinen kaveri. No joo, ihan kiva. Tässä tapauksessa pinot noirin kaverina on grenache-rypäle, mikä tuo viinille hiukan enemmän tuhtiutta, mitä normaalisti pinot noirista ei löydy. Talouden olutharrrastajan lasissa oli Westmalle Trappist Dubbel, mikä kuulemma toimi erinomaisesti ankan seuralaisena, mutta risoton kaverina oli liian tuhti.
Jackpotin kuitenkin vei tällä kertaa sattumalta auki ollut Veuve Fourny & Fils Champagne Brut 1er Cru Grande Reserve (Viking Line Tax Free, 25,90 e/ 0,75l). Tämä samppanja toimi moitteettomasti sekä risoton että lihan kanssa, erinomainen kokemus, koska olin mieltänyt kyseisen viinin enemmän seurustelujuomaksi. Hauskaa vertailla täydellisesti eri juomia sattumalta samalla kertaa.

Kaapista koluttua: Mustatorvisienirisotto sitruunatwistillä!


Edellisvuotiset kuivatut mustatorvisienet ovat huudelleet kaapista jo jonkin aikaa. Jarnon sienivamman vuoksi en kuitenkaan näitä arvosieniä halunnut ”piilottaa” mihinkään ruokaan, ajattelin kerrankin tehdä jotain vain minulle itselleni. Kaapista kolusin siis vielä risottoriisiä (Arborio), sunnuntaina keiteltyä kanalientä, parmesaania ja salottisipulia. Eiköhän siinä ne risoton ainekset olleetkin 😉


Mustatorvisienirisotto

ISO kourallinen kuivattuja mustatorvisieniä
oliiviöljyä
2 veitsenlappeella murskattua ja pilkottua valkosipulin kynttä
hyvää merisuolaa
vastarouhittua mustapippuria
1 sitruunan mehu

125 g voita
1 lasillinen kuivaa valkkaria
vajaa litra kanalientä
200 g risottoriisiä (Arborio tai Carnaroli, aitoa italialaista, ei mitään myllynparas tai uncleben huttua…)
2 salottisipulia hienoksi silputtuna
vasta raastettua parmesaania, vajaa 2 dl
pari ruokalusikallista hienonnettua ruohosipulia
(oikeasti italiaanot laittaa lehtipersiljaa, mutta mun persiljat ovat jäätyneet lumikinosten alle, joten nyt mentiin sillä mitä kaapista löytyi 😉 )

Laita sienet likoamaan kylmään veteen n. 15 minuutiksi. Lämmitä sillä välin kanaliemi poreilevaksi, silppua sipulit ja valkosipulit. Raasta parmesaani.
Rutista/valuta sienet lävikössä, säästä liotusliemi. Lämmitä paistinpannussa loraus oliiviöljyä, kuullottele siinä sienet ja hienonnettu valkosipuli. Mausta suolalla ja mustapippurilla, ja sitruunamehulla. Jätä sivuun hetkeksi.
Sulata korkeareunaisessa paistokasarissa puolet voista ja kaada joukkoon loraus oliiviöljyä. Kun voi on poreilevaa, lisää joukkoon salottisipulit ja kuullottele niitä, kunnes ovat kullankeltaisia (älä ruskista). Heitä joukkoon risottoriisi ja kuullota koko ajan sekoitellen, kunnes riisi on lämmennyt kauttaaltaan (n.5 min), älä edelleenkään ruskista. Lämpö on hyvä pitää maltillisena, ei siis täysillä.
Lisää joukkoon lasillinen valkkaria, sekoita voimakkaasti vatkaten puulastalla, kunnes viini on lähes imeytynyt riisiin. Lisää kauhallinen kanalientä ja loraus sienten liotusvettä. Sekoita voimakkaasti aluksi, ja sitten lähinnä ettei riisi ota pohjaan kiinni. Nyt voit lisätä joukkoon sieni-valkosipuliseoksen. Lisää kanalientä ja loraus sienivettä aina kun edellinen nestesatsi on lähes imeytynyt riisiin. Pidä huoli, ettei riisi pala pohjaan. Riisin tulisi olla lopussa al dente, eli vastata hiukan hampaisiin, se ei saa olla aivan löllöä puuroriisiä, muttei liian raakaakaan. Yleensä risottoriisin valmistukseen menee ensimmäisen nesteen lisäyksen jälkeen NOIN 15-17 minuuttia.
Kun riisi alkaa vaikuttamaan sopivalta, lisää joukkoon paloina loppu voi vatkaamalla puukauhalla voimakkaasti. Lisää vielä parmesaaniraaste ja tarkista suola/pippuri.
Aivan lopuksi voit lisätä joukkoon hienonnetun ruohosipulin. Tarjoa parmesaaniraasteen kera.

Mielenkiintoinen hapan twisti tuli sitruunan mehusta, alkuihmettelyn jälkeen totesin sen toimivan.