Punajuuririsotto piparjuurikermalla


punajuuririsotto

Punajuuri eri muodoissa on ehdottomasti yksi suosikkijuureksistani. Punajuuririsotto lisukkeena tai ihan vain omana itsenään on niin hyvää. Punajuuririsoton seuraksi on usein yhdistetty vuohenjuusto, mutta myös piparjuurella maustettu kerma toimii oikein loistavasti, varsinkin jos aterialla on mukana myös naudanlihaa tai vaikka riistaa.

Itse teen risoton aina Ferran Adriàlta (The Family Meal: Home Cooking with Ferran Adrià) omaksumallani menetelmällä, jossa liemi lisätään risoton joukkoon 2 osassa, en siis lisäile lientä vähän väliä. Toki voit tehdä risoton omalla tyylilläsi.

Tee piparjuurikerma valmiiksi jääkaappiin ennen risoton valmistamista.

Punajuuririsotto 2:lle

2 pienehköä punajuurta

180 g risottoriisiä (Carnaroli tai Arborio)
1 pieni salottisipuli
1 + 1,5 rkl voita
1 rkl oliiviöljyä
0,5 dl valkoviiniä
6 dl kana- tai kasvislientä
1 rkl balsamiviinietikkaa
1,5 dl vastaraastettua parmesaania tai pecorinoa
suolaa, mustapippuria

Keitä punajuuret kuorineen kypsiksi vedessä. Soseuta pehmeät kuoritut punajuuret esimerkiksi sauvasekoittimella. Voit vielä halutessasi siivilöidä soseen. Mausta sose suolalla. Maista.

Paloittele sipuli hyvin pieneksi. Lämmitä liemi kuumaksi pienessä kattilassa.
Kuumenna pienessä paistinpannussa tai laakeassa kasarissa 1 rkl voita ja oliiviöljy medium-lämmöllä. Kuullota sipulia rasvaseoksessa reilu 5 minuuttia, kunnes sipuli alkaa jo melkein ”sulaa”, älä ruskista. Lisää joukkoon risottoriisi, ja kuullota riisiä parin minuutin ajan, kunnes riisi lämpenee ja muuttuu hieman läpikuultavan näköiseksi.
Lisää joukkoon valkoviini, ja sekoita riisiä voimakkaasti puulastalla. Kun viini on lähes imeytynyt riisiin, lisää joukkoon noin  1 dl lientä, jälleen lastalla reippaasti sekoittaen. Kun liemi on imeytynyt jälleen lähes kokonaan riisiin, lisää joukkoon punajuurisose ja sekoita tasaiseksi. Lisää tämän jälkeen riisin joukkoon ehkä noin 3/4 jäljellä olevasta liemestä, ja anna risoton poreilla pienesti, sekoittaen aina välillä. Punajuurisoseen sisältämä sokeri saattaa jämähtää (palaa :D) helposti kasarin pohjaan, joten sekoita risottoa kunnolla lastalla pohjasta asti. Lisää tarvittaessa nestettä, risoton pitäisi olla lopussa melko löysää, ei mitään tönkköä riisipuuroa tosiaankaan.

Kun riisi on kypsynyt n. 13 minuuttia, ala testaamaan riisin kypsyyttä. Riisin pitäisi kypsyä al denteksi, eli pinnalta pehmeä, mutta sisällä hiukan, ihan vähän siis vastusta hampaille. Ei raakaa, mutta just sopivaa. Yleensä risottoriisin kypsymiseen menee 15 – 20 minuuttia, mutta risottoa pitää maistella loppuvaiheessa, jottei riisi kypsy yli.

Lisää jäljelle jäänyt voi risoton joukkoon voimakkaasti puukauhalla vatkaten. Lisää sitten joukkoon parmesaaniraaste, jälleen voimakkaasti vatkaten. Risotto alkaa muuttua kermaiseksi. Mausta balsamiviinietikalla ja mustapippurilla. Tarkista suola. Jos risotto on liian tiukkaa tässä vaiheessa, voit vielä lisätä hiukan jäljelle jäänyttä lientä. Tarkista jälleen maku. Halutessasi voit lisätä joukkoon hienonnettua lehtipersiljaa.

Tarjoa risotto samantien, muuten se jämähtää paksuksi 🙂

Piparjuurikerma 

0,5 dl kuohukermaa
1 rkl ranskankermaa
1-2 rkl tuoretta vastaraastettua piparjuurta (tai piparjuuritahna-säilykettä)
1-2 tl Dijon-sinappia
suolaa

Vatkaa kerma kovaksi vaahdoksi. Lisää joukkoon ranskankerma sekä piparjuuri ja sinappi (laita ensin hiukan piparjuurta ja sinappia). Maista ja lisää tarvittaessa piparjuurta. Muista, että piparjuuren maku voimistuu jonkin verran jääkaapissa tekeytyessään 😉 Mausta tarvittaessa suolalla.

Syksyistä herkkua: Poron ulkofileetä ja myskikurpitsasosetta vaniljalla ja ruskistetulla voilla


kurpitsasose

Sain tehtäväksi valmistaa jotain herkullista ruokaa sopien upeaan italialaiseen Le Macchiole Paleo 2010 punaviiniin. Kyseinen viini on valmistettu Cabernet Franc- rypäleestä, ja se on mainio pari esimerkiksi riistaruuille. Muistin kätkeneeni pakastimeen poron ulkofileen, nyt piti vain keksiä sille lisuke. Tommy Myllymäen hienosta kasviskeittokirjasta olin jo joskus aiemmin valmistanut myskikurpitsasosetta, joka oli mielenkiintoisesti maustettu vaniljalla. Muistaakseni silloinkin ruokana taisi olla riistaa, itseasiassa hirveä 🙂 Soseen koostumus ei ensimmäisellä kerralla oikein onnistunut, joten nyt oli hyvä saada resepti paremmin haltuun. Vanilja korostaa kurpitsan makeutta, ensimmäisellä kerralla voi olla hyvä käyttää vain puolikas vaniljatanko ja jatkossa lisätä halutessaan vaniljan määrää. Muista kypsentää kurpitsa hitaasti kannen alla, niin soseesta ei tule vetistä. Soseen päälle lopuksi lusikoitava ruskistettu voi kruunaa annoksen.

Valmistin poron ulkofileen paloina sous vide- päristimen avulla (Anova), joka mielestäni on ehdottoman hyvä apuväline, kun halutaan saada arvolihat just eikä melkein oikein kypsennettyä. Vaikka kuinka kikkailee sisälämpömittarien kanssa, on usein lopputulos kuitenkin vähän sinne päin. Olen havainnut, että riistafileiden tavoiteltava lämpötila pitää olla hiukan alempi kuin esimerkiksi naudan sisäfileen kanssa. Mikäli riistafileen kypsentää johonkin +55-58C asteen tietämille, puskee lihasta enemmän maksainen vivahde. Toki makuja on monenlaisia. Tällä kertaa kypsensin lihat +53C/1 h, mutta seuraavalla kerralla taidan kokeilla jopa +48- +50C asteista lihaa. Vesihauteen jälkeen lihat vielä nopeasti kypsennetään erittäin kuumassa paistinpannussa tai grillissä kauniin pintavärin saamiseksi – sekin saattaa loppulämpöä hiukan nostaa, jos ei ole kovin nopea käänteissään.

Valmistin soseen valmistuksesta ylijääneestä kurpitsasta pikapikkelöityä kurpitsaa ja hopeasipulia, joka terävöitti ja toi mukavasti happoa annokseen. Lisäksi ruskistin voissa mustamakkaramurua, jonka käytin nopeasti tehosekoittimessa kera pienen määrän pankojauhoja. Mustamakkaran voi hyvin jättää pois halutessaan.

Ja viini – se sopi täydellisesti ruuan kanssa 🙂

img_1711

Myskikurpitsasose vaniljan kera (4:lle)

400 g paloiteltua ja kuorittua myskikurpitsaa
50 g + 50 g voita
½ – 1 vaniljatanko halkaistuna ja siemenet raaputettuna
1 dl vettä
(3 tl hunajaa)
suolaa

Laita myskikurpitsapalat pieneen kattilaan ja lisää voi, vaniljatanko sekä vesi. Kypsennä kannen alla miedolla lämmöllä (20- 30 min), kunnes kurpitsa  on pehmeää ja täysin kypsää.
Poista vaniljatanko. Valuta keitinliemi talteen, ja soseuta kurpitsa tasaiseksi soseeksi tehosekoittimessa tai sauvasekoittimella. Lisää talteen ottamaasi keitinlientä jotta saat ohennettua soseesta mieluista. Mausta suolalla.

Ruskista jäljelle jäänyt voi pyöritellen sitä kattilassa kunnes se sulaa ja kuumenee. Kun voin väri alkaa muuttua kullanruskeaksi, se alkaa tuoksua pähkinäiseltä ja vaahto pinnalla vähenee, kaada tässä vaiheessa voi nopeasti pois kattilasta. Se palaa hetkessä ruskistumisen jälkeen.  Valuta tarjoiltaessa soseen päälle ruskistettu voi ja halutessasi muutama tippa hunajaa (itse jätin pois, sose oli jo valmiiksi tarpeeksi makeaa).

Täydellinen kesäruoka: Lankkusavustettua lohta ja pikkelöityä fenkolia sekä punasikuria piparjuurikastikkeella


Uusi grilli muutti pari viikkoa sitten meille. Juuri kun olin päässyt kehumasta, että NYT mulla on IHAN kaikki keittiö-ja kokkausvermeet, niin eikö vain iskenyt Kamado-villitys.
Kamado-grilli on keraaminen hiiligrilli, joka kuumenee nopeasti jopa 400 asteeseen, mutta tarvittaessa grilli toimii myös pitkiä aikoja savustettaessa matalilla lämpötiloilla paksun keraamisen kuoren toimiessa hyvänä eristeenä. Munagrillit ovat nyt toden teolla valtaamassa myös Suomessa grillaus- ja smoukkausmarkkinoita, merkkejä on useita, ja hintahaitari venyy ostajan lompakon paksuudesta riippuen reilusta parista sadasta yli kahteen tonniin. Kaikkien munien keramiikka valmistetaan pääsääntöisesti Kiinassa, ja keraamisten grilliuunien valmistustapa on vuosituhansia vanha. Suomen markkinoilta löytyvistä munagrilleistä kenties laadukkaimmat ovat tietysti kaikkien tuntema Big Green Egg, Primo, Kamado Joe sekä Monolith. Monolith on valloittanut saksankielisen Euroopan, ja nyt vuorossa näyttää olevan Iso-Britannia (sekä Suomi :D). Itse tosiaan punnitsin valintapäätöstäni tehdessä grillin laatua, grillin varustetasoa sekä tietysti hintaa. Vihreää munaa ja sen varusteita hankkiessa saa lompakkoa levittää omasta mielestäni jopa järjettömästi. Jonkin aikaa grillejä tutkiessani päädyin saksalaiseen Monolith- grilliin, ja kun vielä pääsin paikanpäälle Kaasuvaloon hipelöitsemään ja toteamaan grillin laadukkuuden,  muutti sellainen meille parin päivän harkinnan jälkeen. Kokoja grilleistä löytyy 3: Junior, Classic ja Chef. Junior (grillausala 33 cm) olisi jäänyt smoukkaussessioissa heti auttamatta liian pieneksi, joten päädyin keskikokoon (grillausala 46 cm), eli Classiciin. Monolith Classicin vakiovarusteisiin kuuluu mm. vaunu, savustuspurujen syöttölaite sekä hiilikori jakajalla, joka mahdollistaa hiilien asettelun helpommin 2-aluegrillausta varten. Myös lämmönjakaja-levy (vakiovaruste) on samasta syystä kaksiosainen.  Jos munaa käyttää pelkästään matalien lämpötilojen smoukkaukseen, ei 2-aluegrillauksen mahdollisuudella ole niin suurta merkitystä, mutta minulle itselleni grillaajana tämä oli se tärkein ominaisuus ja tietysti se saksalaisella tarkkuudella tehty viimeistely ja muu varustetaso.

monolith2monolith

Tähän mennessä uudella grillillä olen valmistanut picanha-pihvejä, nahatonta lohifilettä sekä entrecôtea. Kaikki ovat onnistuneet loistavasti, enkä ole (vielä) polttanut kulmakarvojani 😉 Eilen savustin setrilaudalla lohta, joka sai seurakseen pikkelöidyt kasvikset sekä piparjuurikastikkeen. Kesäloman koittaessa aion opetella paremmin vielä kamadon lämpötilan säätelyn, ja nimenomaan sen matalamman smoukkauksen. Weeberin omalla WSM:llä tämäntyylinen savustushan on lastenleikkiä 😉

cedarplankedsalmon

Tämä kalaruoka ponnahti heittämällä meidän tämän kesän ruokien TOP 5-listalle 🙂 Resepti on Weberin New American Barbecue- kirjasta.

Setrilankulla savustettu lohi sekä pikkelöity fenkoli sekä punasikuri piparjuurikastikkeella (2:lle)

2 kpl nahallista lohifile-palaa (n. 200 g/ pala, 3-4 cm paksu), kalan keskiosasta, ruodot poistettuna
suolaa
vastajauhettua mustapippuria
oliiviöljyä
lisäksi tarvitset savustukseen tarkoitetun setrilaudan (cedar), esim. Weber

Piparjuurikastike: 

1,2 dl crème fraîchea tai kermaviiliä
2 rkl tuoretta raastettua piparjuurta  (tai maun mukaan)
tuoretta tilliä hienonnettuna
suolaa ja vastajauhettua mustapippuria

Pikkelöintiliemi:
2,2 dl kuivaa valkoviiniä (tai vermuttia)
1 dl valkoviinietikkaa
2 rkl sokeria
2,5 rkl merisuolaa
2 tl fenkolin siemeniä
8 katajanmarjaa
2 pientä valkosipulin kynttä, murskattuna

1 fenkoli, leikattuna noin 2,5 cm:n siivuiksi (poista kova kanta)
1 punasikuri, leikattuna noin 4 cm:n siivuiksi
tuoretta vesikrassia (itse käytin laiskana basilikan lehtiä kotipuutarhasta)
oliiviöljyä

Aivan ensimmäiseksi laita savustuslankku likoamaan veteen vähintään tunniksi.

Valmista sitten piparjuurikastike maustumaan jääkaappiin sekoittamalla ainekset keskenään. Piparjuuren sinappinen maku voimistuu, joten ole varovainen, vaikka se ei vielä valmistusvaiheessa kovin maistuisikaan 🙂

Lämmitä hiiligrilli medium-lämpöön (suora grillaus), n. 180- 230 C asteeseen.
Voitele kalapalat oliiviöljyllä ja mausta suolalla sekä pippurilla kauttaaltaan (ei nahkapuolta kuitenkaan 😉 ).
Laita liotettu ja valutettu sterilauta ritilälle hiilien päälle, sulje grillin kansi. Kun lauta alkaa muutaman minuutin kuluttua vienosti savuamaan, käännä lauta toisin päin. Laita kalapalat nahka alaspäin laudalle, ja sulje grillin kansi. Savusta kalaa laudan päällä n.15-20 minuutin ajan. Sisälämpömittarin avulla voit seurata kalan kypsymistä, tavoiteltava lohen sisälämpötila omasta mielestäni on noin +50-51 C astetta (paksuin kohta).
Kun kala on mieleistäsi kypsyysluokkaa, ota lauta kaloineen pois grillistä, ja nosta lauta kuumuutta kestävälle alustalle. Saat fileepalat irrotettu nätisti laudalta paistinlastalla (nahka jäänee kiinni lautaan) suoraan lautaselle.

Sekoita pikkelöintiliemen ainekset keskenään pienessä kattilassa ja kiehauta. Lisää viipaloitu fenkoli ja anna kiehua nesteen hieman kuplien 3-4 minuutin ajan, kunnes fenkoli hieman pehmenee, muttei kuitenkaan muutu mössöksi.
Nosta fenkolit reikäkauhalla pikkelöintiliemestä talouspaperin päälle.

Lisää nesteeseen seuraavaksi punasikuri-viipaleet (tarvittaessa parissa erässä), keitä niitä vain noin 1,5 minuutin ajan, ja nosta talouspaperille reikäkauhalla valumaan. Yhdistä pikkelöidyt kasvikset kulhossa, ja kääntele joukkoon reilu ruokalusikallinen oliiviöljyä sekä sormin revittyjä vesikrassin tai basilikan lehtiä.

Tarjoile savustettu lohi saman tien maukkaiden kasvisten sekä piparjuurikastikkeen kera. Ruokajuomaksi suosittelen Mufloni Pilsneriä tai saksalaista vehnäolutta 🙂 Porilaisen Beerhuntersin Mufloni Pilsner on ollut tämän kesän kotimaisten kesäoluiden piristysruiske, pirteän hedelmäinen ja ruohoinen humalointi on piristänyt muutoin sateen himmentämää kesäfiilistä.  Ruokaoluena myös verraton 🙂

muflonipilsner

Punajuurimureke suppiksilla rosolliksi joulupöytään


punajuurimureke

Meillä on aina tehty hiukan eri tavalla jouluruokailu kuin muilla. Perinteisiä jouluruokia väheksymättä, ne ei kuitenkaan ole sitä suurinta herkkua mitä tässä sydäntalven juhlassa haluan itse nauttia. Itse tehdyt herkulliset laatikot, kinkut ja sillit on toki nautittu joka vuosi anopin pöydässä ja se on ollut riittävää meille.  Edes joulukinkkua meillä kotona ei ole aiemmin syöty, possua toki yleensä eri muodoissa, mut ei kinkkuversiona.
Viime vuonna sitten repästiin, oikein 3 kilon luomukinkku koki savustumisensa aattona Weeberin pöhistimessä (WSM), ja sen seuraksi kehittelin taas hiukan joulun makuja.

Rosollin korvaajana tämä punajuurimureke oli oikein maistuva versio. Ja viime vuonna ihan oikeasti kävin aattoaamuna sienimetsällä hakemassa reseptiin tarvittavat suppikset TUOREENA metsästä 😀
Tämä resepti uusitaan tänäkin vuonna, ja kinkku menee savustumaan aattoaamuna ananas-kirsikkahunnussa 🙂 Ei siis todellakaan perinteistä kinkkua, mut ah se oli niin hyvää, että tänä vuonna otetaan uusiks! Kinkun savustusresepti bongattiin Kolmen karhun eväät-blogista.
Punajuurimurekkeen resepti on Ravintola Juuren mainiosta keittokirjasta Juuri Nyt- Suomalaisen keittiön uudet klassikot.

punajuurimureke2.jpg

Punajuurimureketta ja marinoituja suppiksia 

Punajuurimureke

900 g punajuuria
4 salottisipulia
2 dl kuorellisia maapähkinöitä
1 sitruuna
1 ruukku basilikaa
125 g smetanaa
7 liivatetta
1 rkl suolaa
rouhittua mustapippuria
kylmäpuristettua rypsiöljyä

Laita punajuuret paistopussiin, ja kypsennä niitä 180-asteisessa uunissa noin tunti  eli kunnes ne ovat pehmeitä. Anna  jäähtyä hieman, kuori punajuuret vielä lämpiminä ja pilko paloiksi. Kuori ja silppua sipulit ja kuullota ne öljyssä. Jäähdytä.
Paahda maapähkinät kuivalla pannulla ruskeiksi ja suolaa kevyesti.
Purista sitruunasta mehu ja riivi basilikan lehdet.
Yhdistä kulhossa kaikki ainekset liivatetta lukuun ottamatta ja sekoita karkeahkoksi massaksi sauvasekoittimella tai tehosekoittimessa.
Pehmitä liivatteet kylmässä vedessä, purista vesi pois ja sulata liivatteet tilkkaan kiehuvan kuumaa vettä (2-3 rkl). Sekoita liivatteet murekemassaan.
Vuoraa suorakaiteen muotoinen leipävuoka talouskelmulla ja kaada massa vuokaan. Kiristä kelmu murekemassan päälle ja sulje paketti huolellisesti. Anna murekkeen asettua jääkaapissa yön yli.

Marinoidut suppikset tai kantarellit

1 litra suppilovahveroita tai kantarelleja
1/2 purjoa
0,5 dl kylmäpuristettua rypsiöljyä
0,5 dl fariinisokeria
0,5 dl omenaviinietikkaa

sormisuolaa

Suikaloi purjo ohueksi. Paahda sieniä pannulla rypsiöljyn, fariinisokerin ja suolan seoksessa, kunnes sokeri sulaa. Kumoa seos kulhoon ja sekoita joukkoon purjo.
Jäähdytä ja lisää etikka.
Laita sienet kannelliseen astiaan ja anna maustua muutama tunti kylmässä.

Tarjoilu:
Leikkaa punajuurimurekkeesta pala lautaselle.
Laita päälle marinoituja sieniä ja purjoa. Mausta tarvittaessa sormisuolalla.

Kokin huomioita:
Tänä vuonna ei välttämättä tuoreita sieniä metsästä enää löydy 😉 Seuraavaksi paras vaihtoehto onkin käyttää kuivattuja kokonaisia suppiksia, jotka ensin liotat kuumassa vedessä vartin ajan.