Täydellinen kesäruoka: Lankkusavustettua lohta ja pikkelöityä fenkolia sekä punasikuria piparjuurikastikkeella

Uusi grilli muutti pari viikkoa sitten meille. Juuri kun olin päässyt kehumasta, että NYT mulla on IHAN kaikki keittiö-ja kokkausvermeet, niin eikö vain iskenyt Kamado-villitys.
Kamado-grilli on keraaminen hiiligrilli, joka kuumenee nopeasti jopa 400 asteeseen, mutta tarvittaessa grilli toimii myös pitkiä aikoja savustettaessa matalilla lämpötiloilla paksun keraamisen kuoren toimiessa hyvänä eristeenä. Munagrillit ovat nyt toden teolla valtaamassa myös Suomessa grillaus- ja smoukkausmarkkinoita, merkkejä on useita, ja hintahaitari venyy ostajan lompakon paksuudesta riippuen reilusta parista sadasta yli kahteen tonniin. Kaikkien munien keramiikka valmistetaan pääsääntöisesti Kiinassa, ja keraamisten grilliuunien valmistustapa on vuosituhansia vanha. Suomen markkinoilta löytyvistä munagrilleistä kenties laadukkaimmat ovat tietysti kaikkien tuntema Big Green Egg, Primo, Kamado Joe sekä Monolith. Monolith on valloittanut saksankielisen Euroopan, ja nyt vuorossa näyttää olevan Iso-Britannia (sekä Suomi :D). Itse tosiaan punnitsin valintapäätöstäni tehdessä grillin laatua, grillin varustetasoa sekä tietysti hintaa. Vihreää munaa ja sen varusteita hankkiessa saa lompakkoa levittää omasta mielestäni jopa järjettömästi. Jonkin aikaa grillejä tutkiessani päädyin saksalaiseen Monolith- grilliin, ja kun vielä pääsin paikanpäälle Kaasuvaloon hipelöitsemään ja toteamaan grillin laadukkuuden,  muutti sellainen meille parin päivän harkinnan jälkeen. Kokoja grilleistä löytyy 3: Junior, Classic ja Chef. Junior (grillausala 33 cm) olisi jäänyt smoukkaussessioissa heti auttamatta liian pieneksi, joten päädyin keskikokoon (grillausala 46 cm), eli Classiciin. Monolith Classicin vakiovarusteisiin kuuluu mm. vaunu, savustuspurujen syöttölaite sekä hiilikori jakajalla, joka mahdollistaa hiilien asettelun helpommin 2-aluegrillausta varten. Myös lämmönjakaja-levy (vakiovaruste) on samasta syystä kaksiosainen.  Jos munaa käyttää pelkästään matalien lämpötilojen smoukkaukseen, ei 2-aluegrillauksen mahdollisuudella ole niin suurta merkitystä, mutta minulle itselleni grillaajana tämä oli se tärkein ominaisuus ja tietysti se saksalaisella tarkkuudella tehty viimeistely ja muu varustetaso.

Tähän mennessä uudella grillillä olen valmistanut picanha-pihvejä, nahatonta lohifilettä sekä entrecôtea. Kaikki ovat onnistuneet loistavasti, enkä ole (vielä) polttanut kulmakarvojani 😉 Eilen savustin setrilaudalla lohta, joka sai seurakseen pikkelöidyt kasvikset sekä piparjuurikastikkeen. Kesäloman koittaessa aion opetella paremmin vielä kamadon lämpötilan säätelyn, ja nimenomaan sen matalamman smoukkauksen. Weeberin omalla WSM:llä tämäntyylinen savustushan on lastenleikkiä 😉

Tämä kalaruoka ponnahti heittämällä meidän tämän kesän ruokien TOP 5-listalle 🙂 Resepti on Weberin New American Barbecue- kirjasta.

Setrilankulla savustettu lohi sekä pikkelöity fenkoli sekä punasikuri piparjuurikastikkeella (2:lle)

2 kpl nahallista lohifile-palaa (n. 200 g/ pala, 3-4 cm paksu), kalan keskiosasta, ruodot poistettuna
suolaa
vastajauhettua mustapippuria
oliiviöljyä
lisäksi tarvitset savustukseen tarkoitetun setrilaudan (cedar), esim. Weber

Piparjuurikastike: 
1,2 dl crème fraîchea tai kermaviiliä
2 rkl tuoretta raastettua piparjuurta  (tai maun mukaan)
tuoretta tilliä hienonnettuna
suolaa ja vastajauhettua mustapippuria

Pikkelöintiliemi:
2,2 dl kuivaa valkoviiniä (tai vermuttia)
1 dl valkoviinietikkaa
2 rkl sokeria
2,5 rkl merisuolaa
2 tl fenkolin siemeniä
8 katajanmarjaa
2 pientä valkosipulin kynttä, murskattuna

1 fenkoli, leikattuna noin 2,5 cm:n siivuiksi (poista kova kanta)
1 punasikuri, leikattuna noin 4 cm:n siivuiksi
tuoretta vesikrassia (itse käytin laiskana basilikan lehtiä kotipuutarhasta)
oliiviöljyä

Aivan ensimmäiseksi laita savustuslankku likoamaan veteen vähintään tunniksi.

Valmista sitten piparjuurikastike maustumaan jääkaappiin sekoittamalla ainekset keskenään. Piparjuuren sinappinen maku voimistuu, joten ole varovainen, vaikka se ei vielä valmistusvaiheessa kovin maistuisikaan 🙂

Lämmitä hiiligrilli medium-lämpöön (suora grillaus), n. 180- 230 C asteeseen.
Voitele kalapalat oliiviöljyllä ja mausta suolalla sekä pippurilla kauttaaltaan (ei nahkapuolta kuitenkaan 😉 ).
Laita liotettu ja valutettu sterilauta ritilälle hiilien päälle, sulje grillin kansi. Kun lauta alkaa muutaman minuutin kuluttua vienosti savuamaan, käännä lauta toisin päin. Laita kalapalat nahka alaspäin laudalle, ja sulje grillin kansi. Savusta kalaa laudan päällä n.15-20 minuutin ajan. Sisälämpömittarin avulla voit seurata kalan kypsymistä, tavoiteltava lohen sisälämpötila omasta mielestäni on noin +50-51 C astetta (paksuin kohta).
Kun kala on mieleistäsi kypsyysluokkaa, ota lauta kaloineen pois grillistä, ja nosta lauta kuumuutta kestävälle alustalle. Saat fileepalat irrotettu nätisti laudalta paistinlastalla (nahka jäänee kiinni lautaan) suoraan lautaselle.

Sekoita pikkelöintiliemen ainekset keskenään pienessä kattilassa ja kiehauta. Lisää viipaloitu fenkoli ja anna kiehua nesteen hieman kuplien 3-4 minuutin ajan, kunnes fenkoli hieman pehmenee, muttei kuitenkaan muutu mössöksi.
Nosta fenkolit reikäkauhalla pikkelöintiliemestä talouspaperin päälle.

Lisää nesteeseen seuraavaksi punasikuri-viipaleet (tarvittaessa parissa erässä), keitä niitä vain noin 1,5 minuutin ajan, ja nosta talouspaperille reikäkauhalla valumaan. Yhdistä pikkelöidyt kasvikset kulhossa, ja kääntele joukkoon reilu ruokalusikallinen oliiviöljyä sekä sormin revittyjä vesikrassin tai basilikan lehtiä.

Tarjoile savustettu lohi saman tien maukkaiden kasvisten sekä piparjuurikastikkeen kera. Ruokajuomaksi suosittelen Mufloni Pilsneriä tai saksalaista vehnäolutta 🙂 Porilaisen Beerhuntersin Mufloni Pilsner on ollut tämän kesän kotimaisten kesäoluiden piristysruiske, pirteän hedelmäinen ja ruohoinen humalointi on piristänyt muutoin sateen himmentämää kesäfiilistä.  Ruokaoluena myös verraton 🙂

Mufloni CCCCC IPA: Kuukauden Olut Elokuu 2013

Kuukauden olut on näemmä tipahtanut aikataulustaan pidemmän kaavan mukaan. Kuukauden olut on melkeinpä vaihtunut puolivuosittaiseen olueen… ei vaineskaan, vaikka lähes joka viikonloppu kilpailutamme viinin ja oluen leikkisässä parhaan ruokajuoman kisassa. Usein olut on  ollut ykkössijoilla.
Edellisen kerran bloggasin kuukauden oluen helmikuussa, ja silloin kunnian sai erinomainen Beer Hunter’sin Mufloni Saison de Raidonneur Kataja Edition… Liekö jonkin sortin syntymäseudun kaipuu johtanut tähän bloggaukseen…

Nimittäin elokuun olueksi valitsin porilaisen Beer Hunter’s panimon Mufloni CCCCC IPA:n (7,1% 4,49 e/ 0,5 L).  Ensi kysymykseni Jarnolta oli, että ”onkos tää joku neukku-kalja?”, ihan tuon nimen vuoksi. 5 C:tä merkkaavat oluen panemisessa käytettyä 5 eri humalaa: Cascadea, Centennialia, Citraa, Chinookia ja Columbusta.

Mufloni CCCCC IPA on hyvin katkera ja erittäin humaloitu pihlajaisen oranssinpunainen nautiskeluolut. Varsin mallikas kotimainen pienpanimo-olut tähän syksyyn.
Saatavilla hyvin varustelluista alkoholimonopolimyymälöistä alkaen tänään kautta Suomen niemen. 

Helmikuun olut: Beer Hunter’sin Mufloni Saison de Randonneur Kataja Edition

Ässien voittoputki jatkuu tällä hetkellä, 12 voittoa peräjälkeen. Hyvä Pata 🙂

Niin, Porissa syntyneenä en kuitenkaan myönnä, että tällä kertaa kotiseuturakkaus olisi saanut tämän kyseisen olutvalinnan aikaiseksi. Alkon hienot käsityöläisoluiden teemaviikot marssittivat maisteltavaksi mitä erilaisempia käsityönä pantuja oluita Suomesta ja Tanskasta. Aivan kaikkia emme maistaneet, vaan valikoimme oluista ne meidän makuumme kiinnostavimmat tapaukset.

Porilaista Beer Hunter’sin Mufloni Saison de Randonneur Kataja Editionia 6%, 16,84 e/0,75 l joutui olutväki odottamaan pidempään kuin muita oluita johtuen epäonnisista tapahtumista pullotus-ja etikettivaiheessa.
Mutta – hyvää kannatti odottaa 😉

Olen saison-tyyppisten oluiden intohimoinen ystävä ja toinenkin tässä kampanjassa maisteltavaksi tuotu, Stadin Panimon American Saison oli hyvinkin myös oman suuni myötäinen. Saisonit ovat erinomaisia ruokaoluita, ja tammikuussa bloggasinkin oman suosikkini, Saison Dupontin, simpukoiden seurana.
Hunajankeltaisessa belgityyppisessä Muflonissa viehätti erityisesti mausteena hienovaraisesti käytetty katajanmarja. Voisin hyvin kuvitella, että Mufloni Saison taittuisi hienosti vaikka tästä blogista tuttujen hirvenpyllypalleroiden seurana tai vaikka poronkäristyksen kumppanina.

Jos koti-Alkosta vielä löydät tämän pullon, testaa ihmeessä! Pullo säilyy myös hieman viileässä ja pimeässä säilöttynä vielä pari vuotta 🙂

Tammikuun olut: Kriek Girardin

Puolisen vuotta sitten kesällä ajoimme autolla ystäväpariskunnan kanssa läpi Ruotsin kohteenamme Kööpenhamina, Brugge ja Reims. Reissun punaisena johtolankana oli nauttia hyvästä ruuasta ja juomasta, ja varsinkin naispuoliset reissaajat odottivat kieli pitkällä Reimsiin, Champagneen pääsyä. Auto pakattiin tiiviisti, farmari-BMW:n takamus ja suksiboksi oli varattu juotaville tuliaisille matkalaukkujen lisäksi. Kotimaahan saapuikin yhteensä noin 30 pulloa samppanjaa ja sekä noin 100 pulloa olutta (isoja sekä pieniä olutpulloja).
Helteisenä päivänä Bruggessa Café Rose Redin terassilla sain maistaa tätä Girardin-panimon kriekiä. Mikä mahtava hellepäivän juoma, ja Café Rose Redin hieno rento atmosfääri tempaisi minutkin Belgian olutskeneen oitis!

Kriek lambic- oluttyyppi on perinteisesti tehty Brysselin lähistöllä sijaitsevissa panimoissa lisäämällä lambic-olueen kirsikoita. Lambic on hapan ja kuiva belgialainen oluttyyppi, mikä on käynyt spontaanisti alueen villihiivan (!) avulla. Perinteinen kriek lambic on myös hapan ja kuiva, kirsikat jätetään lambic-pohjaan muutaman kuukauden ajaksi, jolloin oluessa tapahtuu spontaani toinen käyminen. Yleensä kriekissä ei ole nautittaessa enää jäljellä olevaa sokeria, jolloin olutta maustaa vain marjan hedelmäisyys.
Markkinoilla (löytyy meiltä ruokakaupoistakin) on myös ns. ”kriekejä”, joihin valmistaja lisää jälkikäteen melkoisen määrän sokeria. Nämä ”limu-lambicit” ovat mielestäni aivan eri planeetalta.

Nyt, kirpeänä pakkasperjantaina hain kellarista viimeisen oman tuliaispullolliseni tätä kriekiä  (0,375 l/ 5,0%) viime kesältä.
Todella hapan ja kuiva, hieman viinimäinen maku on maustettu hienostuneesti kirsikalla. Jos et tietäisi nauttivasi olutta, arvaisitko sen?
Jos kiinnostuit, Alkosta on saatavilla myös vielä ainakin hetken laadukasta kriek lambicia, nimittäin Cantillon Kriekiä 5,0 % 8,43 e/0,375 l saa rajallisesti Alkosta (tällä hetkellä jäljellä vielä noin 70 ploa) ja myymäläsiirtona saat tilattua sitä ympäri Suomea lähelläsi olevaan Alkoon.

Lambicit ovat olutmaailman samppanjoita!!!!!