Syksyistä herkkua: Poron ulkofileetä ja myskikurpitsasosetta vaniljalla ja ruskistetulla voilla


kurpitsasose

Sain tehtäväksi valmistaa jotain herkullista ruokaa sopien upeaan italialaiseen Le Macchiole Paleo 2010 punaviiniin. Kyseinen viini on valmistettu Cabernet Franc- rypäleestä, ja se on mainio pari esimerkiksi riistaruuille. Muistin kätkeneeni pakastimeen poron ulkofileen, nyt piti vain keksiä sille lisuke. Tommy Myllymäen hienosta kasviskeittokirjasta olin jo joskus aiemmin valmistanut myskikurpitsasosetta, joka oli mielenkiintoisesti maustettu vaniljalla. Muistaakseni silloinkin ruokana taisi olla riistaa, itseasiassa hirveä 🙂 Soseen koostumus ei ensimmäisellä kerralla oikein onnistunut, joten nyt oli hyvä saada resepti paremmin haltuun. Vanilja korostaa kurpitsan makeutta, ensimmäisellä kerralla voi olla hyvä käyttää vain puolikas vaniljatanko ja jatkossa lisätä halutessaan vaniljan määrää. Muista kypsentää kurpitsa hitaasti kannen alla, niin soseesta ei tule vetistä. Soseen päälle lopuksi lusikoitava ruskistettu voi kruunaa annoksen.

Valmistin poron ulkofileen paloina sous vide- päristimen avulla (Anova), joka mielestäni on ehdottoman hyvä apuväline, kun halutaan saada arvolihat just eikä melkein oikein kypsennettyä. Vaikka kuinka kikkailee sisälämpömittarien kanssa, on usein lopputulos kuitenkin vähän sinne päin. Olen havainnut, että riistafileiden tavoiteltava lämpötila pitää olla hiukan alempi kuin esimerkiksi naudan sisäfileen kanssa. Mikäli riistafileen kypsentää johonkin +55-58C asteen tietämille, puskee lihasta enemmän maksainen vivahde. Toki makuja on monenlaisia. Tällä kertaa kypsensin lihat +53C/1 h, mutta seuraavalla kerralla taidan kokeilla jopa +48- +50C asteista lihaa. Vesihauteen jälkeen lihat vielä nopeasti kypsennetään erittäin kuumassa paistinpannussa tai grillissä kauniin pintavärin saamiseksi – sekin saattaa loppulämpöä hiukan nostaa, jos ei ole kovin nopea käänteissään.

Valmistin soseen valmistuksesta ylijääneestä kurpitsasta pikapikkelöityä kurpitsaa ja hopeasipulia, joka terävöitti ja toi mukavasti happoa annokseen. Lisäksi ruskistin voissa mustamakkaramurua, jonka käytin nopeasti tehosekoittimessa kera pienen määrän pankojauhoja. Mustamakkaran voi hyvin jättää pois halutessaan.

Ja viini – se sopi täydellisesti ruuan kanssa 🙂

img_1711

Myskikurpitsasose vaniljan kera (4:lle)

400 g paloiteltua ja kuorittua myskikurpitsaa
50 g + 50 g voita
½ – 1 vaniljatanko halkaistuna ja siemenet raaputettuna
1 dl vettä
(3 tl hunajaa)
suolaa

Laita myskikurpitsapalat pieneen kattilaan ja lisää voi, vaniljatanko sekä vesi. Kypsennä kannen alla miedolla lämmöllä (20- 30 min), kunnes kurpitsa  on pehmeää ja täysin kypsää.
Poista vaniljatanko. Valuta keitinliemi talteen, ja soseuta kurpitsa tasaiseksi soseeksi tehosekoittimessa tai sauvasekoittimella. Lisää talteen ottamaasi keitinlientä jotta saat ohennettua soseesta mieluista. Mausta suolalla.

Ruskista jäljelle jäänyt voi pyöritellen sitä kattilassa kunnes se sulaa ja kuumenee. Kun voin väri alkaa muuttua kullanruskeaksi, se alkaa tuoksua pähkinäiseltä ja vaahto pinnalla vähenee, kaada tässä vaiheessa voi nopeasti pois kattilasta. Se palaa hetkessä ruskistumisen jälkeen.  Valuta tarjoiltaessa soseen päälle ruskistettu voi ja halutessasi muutama tippa hunajaa (itse jätin pois, sose oli jo valmiiksi tarpeeksi makeaa).

Chèvre-kuorrutettua lohta ja muussattua korianteri-limeperunaa


Taukoa blogissa on pidelty, kaikenlaista muuta on ollut ohjelmassa. Kokattukin toki on, mutta kaiveltu näitä omia arkistoja 😉
Tässä mahtava viikonloppuruoka, miksei vaikka joulun jälkimaininkeihin, jos ei kinkku ja laatikot enää maistu. Ruuan taika on kuumalla pannulla rapsakoituneessa ilmakuivatussa kinkussa, jolla kuorrutus maustetaan. Lohen ohje on napattu Anna-lehdestä. Lisukkeena voit tarjota vihreitä papuja tai vaikkapa näitä helppoja korianterilla ja limellä maustettuja haarukalla muussattuja perunoita. Resepti on Daniel Galmichen ranskalaisen keittiön opuksesta French Brasserie Cookbook – The heart of French home cooking.

chevrelohi1

Chèvre-kuorrutettu lohi (6-8 annosta, pienennä annosta tarvittaessa 😉 )

1,2 kg lohifile
suolaa
puolikkaan sitruunan mehu

Chèvre-kuorrutus:

150 g pehmeää vuohentuorejuustoa (Chavroux) chevrelohi2
1 rkl silputtua tuoretta timjamia
2 rkl kapriksia
ripaus mustapippuria
4 viipaletta ilmakuivattua kinkkua

Jaa tuore lohifile 6-8 annospalaan. Mausta suolalla ja sitruunamehulla.
Paahda kinkkuviipaleet kuumalla ja kuivalla pannulla HYVIN rapeiksi. Silppua rapea kinkku kunnolla.
Sekoita keskenään tuorejuusto, kaprikset ja timjami. Mausta pippurilla. Levitä juustoseos lohipalojen päälle ja ripottele pinnalle kinkkusilppu.

Kypsennä 225- asteisessa uunissa noin 20-25 minuuttia, riippuen fileen paksuudesta. Ohuelle fileelle riittää vajaa 20 minuuttiakin.

chevrelohi3

Haarukalla muussatut korianteri-limeperunat  (4:lle)
(Warm crushed potatoes with coriander and lime – Ecrasée de pommes de terre à la coriandre et citron vert)

400 g (uusia) perunoita, näin talvella mentiin ihan Siiklillä 😉
1 limen kuori raastettuna ja mehu puristettuna (mieluiten luomu, kun kuorikin käytetään)
kourallinen korianterin lehtiä ronskisti silputtuna
oliiviöljyä
Maldon-suolaa
vastarouhittua mustapippuria

Keitä perunat kuorineen, kunnes ne ovat juuri ja juuri kypsiä. Kuori perunat ja muussaa ne nopeasti haarukalla. Ei ole tarkoitus tehdä tasaista muusia.
Mausta suolalla ja pippurilla, sekä limen mehulla ja kuorella, korianterilla. Kostuta oliiviöljyllä. Tarjoa heti.
korianteriperunat

Viinisuosituksena marjainen uusi-seelantilainen pinot noir, Matua Marlborough Pinot Noir 2012, 13,99 e/ 0,75 L. Muista viilentää viiniä ennen tarjoilua 😉

matua

Karitsa-saltimboccaa ulkofileestä


Uusimmassa Viini-lehdessä valmistettiin karitsaa useammalla eri tavalla. Yhteen annokseen oli koottu ylikypsästä karitsanlavasta tehty rillette sekä karitsan ulkofileestä valmistettu saltimbocca-annos, molempiin sattumoisin sopivat ainekset löytyivät helposti omasta pakastimesta, kiitos taannoisen lampola-vierailun 😉

karitsa6

Ylikypsä karitsanlapa viime kerralla vei yksinkertaisesti kielen mennessään, niin hyvää se oli, joten osasin odottaa siltä paljon. Ja ilmakuivattuun kinkkuun kääritty liha maustettuna tuoreilla yrteillä ei vain mene koskaan pieleen….
Tässä siis ensin ulkofile-resepti.

karitsa-2

Yllätyksekseni karitsan ulkofile on itse asiassa aika iso. Aiemmin vain kaupantiskiltä pätkittyjä paloja ostaneena tajusin, että karitsan ulkofile oli ainakin tässä yksilössä erittäin pitkä pötkylä. Eli yhdestä ulkofileestä sain leikattua 4 normaalisti kaupasta ostettua ulkofile-palaa.

karitsafileet
Karitsan sisäfile ja ulkofile

Karitsa- saltimboccaa 4:lle

800 g karitsan ulkofilettä
tuoretta salviaa
100g ilmakuivattua kinkkua
suolaa
vastarouhittua mustapippuria

Mausta huoneenlämpöiset ulkofileet suolalla ja mustapippurilla. Asettele pinnalle tuoreita salvianlehtiä.
Nosta lihat vastakkain, ja kääri kinkkusiivut ympärille.
Minun kinkkuni ei riittänyt pituudeltaan fileiden ympäri, vaan jouduin hieman kikkailemaan cocktail-tikkujen kanssa.

karitsa3

karitsa5

Ota väri nopeasti paistinpannulla. Kypsennä loppuun +100 asteisessa uunissa, kunnes lihalämpömittari näyttää +56 astetta.
Melko kauan jouduin odottamaan fileiden kypsymistä, olisivatkohan olleet uunissa lähes puolisen tuntia. Melko hitaasti se lämpö tosiaan nousi. Mutta tulos olikin sitten täydellinen 🙂
Leikkaa fileepaketti kahtia, ja tarjoile puolikas/per annos.

Viinisuosituksena ihanan kypsä ja täyteläinen Villa Cafaggio Chianti Classico, 18,98 e/0,75l.

Pääsiäisen kunniaksi korkkasin myös Taittingerin  tammitynnyreissä kypsytetyn sekoitesamppanjan Les Folies de la Marquetterie Brutin (Chardonnay 55%, Pinot Noir 45%). Kypsän hedelmäinen, kauniin keltainen samppanja maistui ensin hieman mansikalle ja muille punaisille marjoille, sen jälkeen makuun tuli vielä kypsää omenaa. Mahtavan pitkä jälkimaku. Aivan ihastuttava kokonaisuus, jota voisin joskus testata ruokajuomana.

taittis