Grillattu lampaan ulkofile, savustettu selleripyree ja raparperihakkelus – tästä ei kesäillallinen parane!


Raparperit on nyt sesongissa ja tulipa jo someraparperitkin grillissä testattua. Jonkin aikaa olen myös himoinnut savustettua selleripyreetä, jossain sen bongasin, en oo aiemmin maistanut, mutta kuulosti niin ÄLYTTÖMÄN hyvältä, että pakko tehdä siis itse. Mukulaselleripyree on ollut mun ehdoton liharuokien lisuke-suosikki, vuodesta toiseen. Reseptiä savuselleripyreelle ei oikein mistään löytynyt, Tomi Björckin kirjassa se oli tehty kanaliemeen, joukkoon sekoitettu sipulia ja valkosipulia, mutta itse kuvittelin sen kuitenkin kermaiseksi. Eli tuumasta toimeen, ja ite reseptin vääntöön. Ei kai se nyt sellerin savustamista kummempaa voi olla? Hehee… 😉
Lisäksi grillasin Pekkolan tilan loistavaa lampaan ulkofilettä, ihan vain silleen omana itsenään, makuna vain suola ja pippuri, pieni oliiviöljyn loraus. Mahtavaa!

savuselleriJa kun tuo raparperi siis on sesongissa, sain työkaverilta muutaman raparperinvarren, joista tein muikean ja makean raparperihakkeluksen. Oli muuten täydellinen yhdistelmä, täydellisen mediumiksi grillattu lampaan ulkofile, ihanan savuinen ja makean maukas selleripyree ja mahtava raparperihakkelus. Huhhuh. Sain illalliskumppanilta täydet 5/5 pistettä 🙂

Savustettu selleripyree (4:lle)

n. 500 g mukulaselleriä
2 dl kuohukermaa
100 g voita
suolaa, vastajauhettua mustapippuria

Lämmitä hiiligrilli epäsuoraa grillausta varten. Laita pari desiä savustuslastuja likoamaan veteen samanaikaisesti kuin aloitat grillin lämmityksen (suosittelen esim. mietoa omenapuuta, toki varmasti ihan perus-leppäkin käy). Kaasugrilliä käyttävät voivat katsoa savustusohjeita vaikka Weberin sivuilta 😉
Kuori ja paloittele mukulaselleri noin 3 x 3 cm:n paloiksi. Esikeitä selleripaloja suolatussa kiehuvassa vedessä noin 5 minuutin ajan. Säästä keitinlientä noin desin verran pyreetä varten.
Kun grilli on valmis savustamiseen, heitä kuumille hiilille lastut, ja laita selleripalat grilliin epäsuoralle lämmölle joko reikäpellin päällä tai vaikka matalassa foliovuoassa.
Laita grillin kansi kiinni, äläkä auo sitä turhaan kesken kaiken. N. 10-15 minuutin kuluttua voit tarkistaa sellerin tilanteen haarukalla tai puutikulla, ja jos selleri on kypsää, nosta se pois grillistä.
Sulata pienessä kattilassa voi, ja lisää joukkoon kerma, lämmitä ja sekoita. Lisää joukkoon keitinliemi.
Soseuta selleri sauvasekoittimella melko korkeareunaisessa kattilassa (sotkun välttämiseksi). Varaudu siihen, että savustettua selleriä saa sotkea sauvalla hieman enemmän, savustuksesta muodostuu hieman sitkas kalvo sellerin pintaan, mutta siinä se maku on 😉
Lisää pyreen joukkoon voi-kerma-keitinliemi- seosta, kunnes pyree on mieleisesi paksuista. Voit halutessasi painella soseen vielä siivilän läpi. Maista ja mausta suolalla ja pippurilla.

img_6121

Raparperihakkelus 
150 g (tai pari kolme raparperin vartta) raparperia
1 dl sokeria
suolaa ja vastajauhettua mustapippuria

Hienonna raparperi. Halkaise raparperin varret pitkittäin ainakin 4 osaan (riippuen varren paksuudesta), ja pilko suikaleet noin 0,5cm kuutioiksi. Sekoita pienten raparperikuutioiden joukkoon sokeri, suola ja mustapippuri. Anna maustua jääkaapissa  ainakin 5 tunnin ajan. Tarjoa grillatun lihan lisukkeena.

Grillattu lampaanulkofilee (4:lle)

1 kokonainen lampaan ulkofilee (n.700-800 g)
oliiviöljyä
suolaa ja mustapippuria

Ota liha huoneenlämpöön noin 30 minuuttia ennen grillausta. Leikkaa liha keskeltä puoliksi (on helpompi käsitellä grillissä kahta noin 25cm:n pituista pötköä, kuin yhtä noin puolimetristä 😉 ).
Kun olet savustanut sellerit, järjestä hiilet grillissä suoraa grillausta varten.
Kuivaa lihan pinta, ja voitele se kevyesti oliiviöljyllä. Mausta suolalla ja pippurilla.

Grillaa lihoja suoralla lämmöllä n. 2-3minuuttia/puoli. Lihan sisälämpötila mediumina on noin +52-54 C. Laita grillatut ulkofileen puolikkaat folioon vetäytymään ainakin noin 5 minuutin ajaksi, jona aikana sisälämpötila vielä hieman nousee.
Leikkaa fileet poikkisyin viipaleiksi, ja tarjoa savuselleripyreen sekä raparperihakkeluksen kera. Nauti kehuista 🙂

Kokin huomioita:
Savuselleripyreen teko oli tosiaan eka kerta itselle. Nyt tein siten, että savustin palat grillissä (en siis esikeittänyt). Ongelmaksi tuli se, ettei selleri kypsynyt kovin nopeasti savussa, ehkä järkevää jatkossa on siis keittää selleri puolikypsäksi paloina, ja savustaa loppuun. Itse kun en osannut näin järkevästi miettiä, läiskäsin selleripalat raakoina grilliin savustumaan, ja puolen tunnin jälkeen ne olivat vielä hiukan turhan napakoita. Kiehautin niitä sitten vielä kermassa.
Savustuksessa selleriin muodostuu ”savukuori”, ja sen kyllä huomasi soseuttaessa, sain meinaan heiluttaa sauvasekoitinta ihan huolella, eikä siltikään pyreestä saanut silkkistä. Minua se ei haitannut, mutta toki soseen voi vielä paseerata siivilän läpi, jolloin koostumus on sileämpi.

Eli seuraavalla kerralla varmasti keitän sellerikuutioita reilun 5 minuuttia suolatussa vedessä, valutan kuutiot ja kypsennän savustamalla loppuun. Eli teen kuten olen teitä neuvonut yllä.
Jos sinulla ei ole grilliä (hiili/kaasu) tai savustinta, voit kokeilla esikeitettyjen sellerikuutioiden savustamista savustuspussissa. Savustuspusseja myydään isommissa marketeissa, uuni lämmitetään korkeaan lämpöön ja ruoka savustetaan umpinaisessa siihen tarkoitetussa savustuspussissa. Varaudu kuitenkin, että jonkin verran pussi päästää savua ulos, joten palohälytin saattaa hyvinkin reagoida… 🙂

Omenainen karitsanviulu


Tämä karitsanviulu-ohje on piristävän erilainen omenaisen makunsa vuoksi. Perinteisesti viulua on maustettu erilaisilla yrteillä, valkosipulilla, punaviinillä, kahvilla tai näiden kaikkien sekoituksella. Gordon Ramsayn kirjasta Gordon Ramsay Omassa keittiössään löysin ohjeen karitsanpaistille omena-hunajakastikkeella.

viulu2

Uuni hajosi meillä muutama viikko sitten, ja sen myötä uudistui keittö uusilla AEG:n keittotasolla ja yhdistelmä-höyry-erillisuunilla. Keittotaso oli aiemmin aivan perinteinen keraaminen taso ja uunina erillinen kiertoilmauuni. Ikää laitteilla oli jo noin 10 vuotta ja uunin luukku oli se, joka nyt rämähti rikki.
Koko keittiöremonttia ei tähän hässäkkään lähdetty miettimään, mutta silti toivoin jotain pientä lisäherkkua päivittäiseen ruuanlaittoon. AEG:n ProCombi- yhdistelmä-höyryuunista löytyy erilaisia vaihtoehtoja höyrykypsennykselle ja perus-kiertoilmapaistoon. Myös uuniin integroitu paistolämpömittari oli omalla toivelistalla. Valmiita ohjelmia ja esiasetuksia tästä suomea puhuvasta uunista löytyy eri valikoiden takaa lukuisia, joiden kaikkien opetteluun ja käyttämiseen menee varmasti aikaa. uuni

Varsinkin uunia miettiessä ja katsoessa eniten kiinnitin ehkä uunien suureen vaihteluun sisämittojen kanssa (n. 40-75 l ). Tuo 40 litraa on aivan käsittämättömän pieni määrä, ja sen ehkä huomaa vasta uuniin sisälle katsoessa. Moni uunivuoka saattaa jäädä jatkossa kokonaan käyttämättä eikä tuon kokoisessa uunissa todellakaan valmisteta monella tasolla samanaikaisesti useampaa ruokaa. Itse olen tyytyväinen 70 l kokoiseen uuniin, johon kuitenkin mahtuu nyt sellaisetkin vuoat, joita en vanhassa uunissa voinut käyttää. Lisävarusteina uunin mukana tulivat kätevät teleskooppikiskot sekä höyrytykseen tarkoitetut teräspakit (toinen rei’itetty).

liesi

Tätä karitsaa tehdessäni piti tietenkin hiukan testailla höyrytoimintoa kypsennyksen loppuvaiheessa, ja voin sanoa, ettei vielä milloinkaan ole kotiuunissa valmistettu karitsanviulu ollut noin mehevää. Toki ohjeessa on runsaasti nestettä (siideriä) muutenkin, joka höyrystyessään normi-uunissakin varmasti pitää viulun mehevänä muutenkin 😉 Paistilämpömittaria en vielä kokeillut, vaikka Gordonin ohje onkin kieltämättä hieman sekava, kun lasketaan paistoaika paistin painon mukaan. Jonkin aikaa piti miettiä, että lasketaanko  kypsennysaika paistamisen alusta vai vasta kun paisti jätetään lopuksi muhimaan uuniin. Päädyin jälkimmäiseen versioon 😉

Paahdettua karitsanviulua omena-hunajakastikkeen kera viulu

karitsanviulu, 2-3kg (rasva ja isoimmat kalvot poistettuna)
oliiviöljyä
suolaa, MP
3 -4 kuorellista valkosipulinkynttä halkaistuna
muutama tuore timjaminoksa
1/2 sitruunan mehu
4 omenaa
1/2 l puolikuivaa omenasiideriä (eikä sitten mitään Fizziä tai Golden Cappia, vaan ihan Alkosta oikeaa ranskalaista tai brittisiideriä)
juoksevaa hunajaa pinnalle
3 dl kanalientä

Kuumenna uuni 200 asteeseen.
Leikkaa pintaan ristikkäiskuvio kautttaaltaan. Pirskottele pintaan hieman oliiviöljyä ja hiero pintaan tasaisesti suolaa sekä mustapippuria. Nosta paisti paistovuokaan ja sirottele paistin päälle & ympärille valkosipuli sekä timjami. Kaada sitruunanmehu päälle, pirskottele pintaan vielä hieman oliiviöljyä. Sirota vielä hiukan suolaa sekä mustapippuria. Paahda uunissa 20 minuuttia.

Leikkaa omenat lohkoiksi, poista siemenkodat. Nosta paisti uunista, laske uunin lämpötila 180 asteeseen. Laita omenalohkot uunivuokaan ja valele paisti siiderillä. Käännä paisti ja pirskottele pintaan vielä 2 rkl valuvaa hunajaa. Laita takaisin uuniin ja paista 30 minuuttia.

Käännä paisti, valele sitä paistiliemellä ja valuta päälle 1 rkl hunajaa. Laita paisti takaisin uuniin ja paista se kypsäksi seuraavan mukaisesti:
laske paistoaika paistin painon mukaan:
– 12 minuuttia/450 g jos tykkäät medium-raa’asta
– 15 minuuttia/450g jos haluat lihan mediumkypsäksi.

Minä laitoin tässä vaiheessa uuniin toiseen vuokaan lohkoperunat, ja höyrytin koko yhdistelmää 😉

Kun paisti on kypsynyt mieluiseksi, ota se uunista, nosta toiseen vuokaan tai leikkuulaudalle ja peitä se foliolla.
Anna paistin vetäytyä huoneenlämmössä sillä aikaa kun valmistat kastikkeen.

Paistovuokaan jääneiden omenapalojen ja valkosipulin tulisi olla tässä vaiheessa hyvin pehmeitä. Muhenna ne haarukalla soseeksi ja kaada sose sekä kaikki paistovuoan ainekset kattilaan siivilän läpi. Painele siivilään jäänyttä seosta vielä kauhalla niin, että kaikki neste valuu seoksesta kattilaan. Heitä siivilään jäänyt aines roskiin.
Lisää kattilaan kanaliemi ja kuumenna seos mediumlämmöllä kiehuvaksi. Keitä kastiketta kokoon, kunnes kastike on sopivan sakeaa (aikaa meni ainakin meillä puolisen tuntia). Tarkista maku.

Leikkaa liha ohuiksi viipaleiksi ja tarjoa omena-hunajakastikkeen kera.

Tämä karitsanviulu-resepti meni ehdottomaksi suosikiksi jatkossa viulua valmistettaessa, kannattaa ehdottomasti kokeilla!

Oman aivopieruni vuoksi ostin ruokajuomaksi italialaista melko hedelmäistä punaviiniä, Lacryma Christi Rosso 2012 (Alko 13.97 e/ 0,75 l). Viini toimi hienosti makeahkon kastikkeen ja mehukkaan karitsan kanssa. Jos kuitenkin olisin ollut hereillä, olisi ruoan kanssa varmasti sopinut parhaiten ruokaan käytetty siideri, mikä ehkä suomalaisesta näkökulmasta kuulostaa oudolta. Ranskassa ja Iso-Britanniassa kuitenkin siideri on myös arvostettu ruokajuoma viinin ohella. Kannattaa siis muistaa tämä ruokajuomaa ajatellessa 😉

Paistettu rillette karitsasta


Rillette on ranskalaisesta keittöstä tuttu alkuruoka. Se on maustetussa liemessä kypsennettyä, erittäin ylikypsää lihaa. Liha on revitty suikaleiksi ja usein pakattu tiiviisti annosvuokiin oman rasvan alle, josta tätä herkkua voi tekeytymisen jälkeen nauttia vaikka leivän päällä alkuruokana. Tässä Viini-lehden 3/2013 reseptissä ylikypsä liha pakattiin folioon pötköksi jääkaappiin. Seuraavana päivänä pötkylästä leikattuja paloja paistettiin voissa (meillä ankanrasvassa) nopeasti rapeaksi. Aikamoista herkkua 🙂
Ohjeesta ei käynyt ilmi oliko ruokaan käytetty liha luullista vai luutonta, mutta olen keittiössä touhutessani oppinut, että se maukkain liha löytyy luun vierestä 😉


veitsihaarukkakaritsa6

Kuvassa lisäksi näkyvä karitsa-saltimbocca-ohje löytyy täältä.

Karitsanlapa rillette

1,3 kg karitsan luullista lapaa (ohjeessa 500g lapaa, ilmeisesti ilman luuta?)
1 sipuli
50g palsternakkaa
5 valkosipulinkynttä
2 dl punaviiniä
1 l lihalientä
4 laakerinlehteä
1 tl merisuolaa

tuorekelmua
foliota

Paloittele sipulit ja palsternakka reiluiksi paloiksi. Laita kaikki ainekset uunivuokaan ja kypsennä lihaa mausteliemessä uunissä noin 3 tuntia 150-asteisessa uunissa. Voit välillä valella lihaa paistoliemellä.
Jäähdytä liha. Revi liha haarukalla pieniksi säikeiksi, ja nosta revitty liha tuorekelmulle pitkäksi keoksi. Voit kostuttaa lihaa hieman paistoliemellä. Rullaa tiiviiksi tangoksi, ja kääri folioon. Anna vetäytyä yön yli jääkaapissa.
Leikkaa kylmä tanko muutaman sentin viipaleiksi, paista nopeasti voissa (ankanrasvassa), tarjoa lämpimänä.

perunatAnkanrasvaperunat ei taaskaan pettäneet lisukkeena 🙂

Karitsa-saltimboccaa ulkofileestä


Uusimmassa Viini-lehdessä valmistettiin karitsaa useammalla eri tavalla. Yhteen annokseen oli koottu ylikypsästä karitsanlavasta tehty rillette sekä karitsan ulkofileestä valmistettu saltimbocca-annos, molempiin sattumoisin sopivat ainekset löytyivät helposti omasta pakastimesta, kiitos taannoisen lampola-vierailun 😉

karitsa6

Ylikypsä karitsanlapa viime kerralla vei yksinkertaisesti kielen mennessään, niin hyvää se oli, joten osasin odottaa siltä paljon. Ja ilmakuivattuun kinkkuun kääritty liha maustettuna tuoreilla yrteillä ei vain mene koskaan pieleen….
Tässä siis ensin ulkofile-resepti.

karitsa-2

Yllätyksekseni karitsan ulkofile on itse asiassa aika iso. Aiemmin vain kaupantiskiltä pätkittyjä paloja ostaneena tajusin, että karitsan ulkofile oli ainakin tässä yksilössä erittäin pitkä pötkylä. Eli yhdestä ulkofileestä sain leikattua 4 normaalisti kaupasta ostettua ulkofile-palaa.

karitsafileet
Karitsan sisäfile ja ulkofile

Karitsa- saltimboccaa 4:lle

800 g karitsan ulkofilettä
tuoretta salviaa
100g ilmakuivattua kinkkua
suolaa
vastarouhittua mustapippuria

Mausta huoneenlämpöiset ulkofileet suolalla ja mustapippurilla. Asettele pinnalle tuoreita salvianlehtiä.
Nosta lihat vastakkain, ja kääri kinkkusiivut ympärille.
Minun kinkkuni ei riittänyt pituudeltaan fileiden ympäri, vaan jouduin hieman kikkailemaan cocktail-tikkujen kanssa.

karitsa3

karitsa5

Ota väri nopeasti paistinpannulla. Kypsennä loppuun +100 asteisessa uunissa, kunnes lihalämpömittari näyttää +56 astetta.
Melko kauan jouduin odottamaan fileiden kypsymistä, olisivatkohan olleet uunissa lähes puolisen tuntia. Melko hitaasti se lämpö tosiaan nousi. Mutta tulos olikin sitten täydellinen 🙂
Leikkaa fileepaketti kahtia, ja tarjoile puolikas/per annos.

Viinisuosituksena ihanan kypsä ja täyteläinen Villa Cafaggio Chianti Classico, 18,98 e/0,75l.

Pääsiäisen kunniaksi korkkasin myös Taittingerin  tammitynnyreissä kypsytetyn sekoitesamppanjan Les Folies de la Marquetterie Brutin (Chardonnay 55%, Pinot Noir 45%). Kypsän hedelmäinen, kauniin keltainen samppanja maistui ensin hieman mansikalle ja muille punaisille marjoille, sen jälkeen makuun tuli vielä kypsää omenaa. Mahtavan pitkä jälkimaku. Aivan ihastuttava kokonaisuus, jota voisin joskus testata ruokajuomana.

taittis