Cassoulet au confit du canard eli ranskalaista papupataa ankasta, Gwyneth Paltrow’n tapaan


Kaksi Hullujen päivien ostosta yhdistyivät tänään: Confit du canard– säilykepurkki ja Gwyneth Paltrow’n keittokirja Notes from my kitchen table. Täytyy sanoa, että 2 reseptin otannalla varsin hyvä ostos tuo kirja 😉 Ensimmäinen kokeilu oli pasta limone parmeggiano, johon oli lisätty pikku twistiksi jokirapuja.
Jos olet miettinyt, mitä siitä ankkasäilykepurkista väsäät, niin suosittelen ehdottomasti tätä. Meilläkin eka purkillinen syötiin ihan semmoisenaan, uuniperunoiden kera, enkä isommin vaikuttunut: itse tein mielestäni paljon parempaa confitia tuoreista ankankoivista, mutta nämä säilykeversiot olivat erittäin suolaisia, suoraan sanottuna pettymys. Toiselle purkille piti keksiä siis jotain muuta: Gwynethin kirjasta ”Duck ’cassoulet'” vaikutti erittäin potentiaaliselta sunnuntairuualta. Ja mikä mahtavuus tämä ruoka oli!
Tässä ohje vapaasti suomennettuna 😉


duck cassoulet

Ranskalainen papupata eli cassoulet ankalla

2 tlk(á 410g) cannellini- papuja, huuhdeltuna ja valutettuna
1 iso tummanvihreä purjonlehti
7 valkosipulin kynttä, kuorittuna (3 murskattuna veitsenlappeella(kokonaisena), 4 hienoksi viipaloituna)
merisuolaa
bouquet garni (maustekimppu/pussi), jossa
*3 persiljan oksaa
*1 kirvelin oksa (ei löytynyt, laitoin siis ihan vain kuivattua kirveliä, n 1 tl)
*2 neilikkaa
*1 laakerin lehti
*6 maustepippuria
100 g luomupekonia kuutioituna
1 keskikokoinen sipuli, hienoksi silputtuna
1 tlk (400g) kokonaisia kuorittuja tomaatteja mehussaan
vastarouhittua mustapippuria
4 confit du canard-ankan koipia (raavi ylimäärä rasvasta, laita loppu rasva tiiviiseen kannelliseen astiaa jääkaappiin, siitä saat tehtyä vaikka taivaallisia Hawksmoorin perunoita)
2 ruokalusikallista oliiviöljyä
puolikas eilispäiväisestä patongista, revi sormin pieniksi murusiksi
ruukku lehtipersiljaa
tuoretta timjamia

duck cassoulet2

Laita pavut, purjo, 1 murskattu valkosipulin kynsi, reilu hyppysellinen merisuolaa ja maustepussukka kattilaan. Kaada päälle kylmää vettä, ehkä n.6 dl ja kuumenna kiehuvaksi. Anna sitten porista miedolla lämmöllä kannen alla.
Paista isohkossa uuninkestävässä padassa pekonia medium-lämmöllä noin 3 minuuttia tai kunnes se alkaa ruskistua. Laske lämpö pienelle ja lisää joukkoon sipuli ja 4 hienonnettua valkosipulin kynttä. Anna kypsyä miedolla lämmöllä noin 15 minuuttia. Lisää sitten tomaatit mehuineen, murskaa ne puukauhalla pienemmäksi. Lisää vielä ripaus suolaa ja muutama myllynpyöräytys mustapippuria. Anna porista miedolla lämmöllä kannen alla puolisen tuntia.
Sillä välin laita ankankoivet kylmälle paistinpannulle. Nosta lämpö mediumiksi ja anna koipien ruskistua molemmin puolin (5 min per puoli) ja nosta sivuun lautaselle. Tässä vaiheessa Gwyneth oli jättämässä ilmeisesti kaiken ankanrasvan, mutta mielestäni n.1,5dl ankasta sulanutta rasvaa on ehkä hiukan liikaa…
Jätin pannulle ehkä 3 rkl ankanrasvaa ja lisäsin pannulle Gwynethin ohjeiden mukaan vielä 2 rkl oliiviöljyä. Lisää leivänmurut ja 2 kokonaista murskattua valkosipulin kynttä. Anna lämmön olla mediumilla edelleen. Pyörittele muruja rasvassa parisen minuuttia. Ota pois levyltä, ota valkosipulin kynnet pois ja lisää joukkoon silputtu persilja.
Lämmitä uuni +180 C.
Tässä vaiheessa tomaattimuhennos alkaa olla valmista. Valuta pavut, SÄÄSTÄ keitinliemi ja heitä maustekimppu/pussukka ja purjo pois. Sekoita pavut tomaattimuhennoksen joukkoon ja riivi joukkoon tuoreita timjamin lehtiä. Laita päälle ankan koivet, mausta pippurilla (Gwyneth oli laittamassa tässäkin vaiheessa suolaa, mutta tuoreessa muistissa oli ankankoipien reilu suola, joten jätin suolan pois – saa sitä sitten valmiiseenkin ruokaan lisättyä).
Ripottele päälle leivänmuruta ja valuta päälle vajaa 4 dl (Gwynethin ohjeen mukaan 3,75 dl) siivilöityä papujen keitinlientä. Gwyneth paistaa papupataa uunissa noin 30 minuuttia, meillä pata unohtui uuniin vajaaksi tunniksi – ei ainakaan huono ollut lopputulos näinkään.

Suosittelen ehdottomasti kokeilemaan, ehkä resepti saattaa vaikuttaa työläältä, mutta ohjetta seuraamalla valmistui hyvinkin sujuvasti. Maku mitä mahtavin, ja oikeinkin sopiva tuhti ruoka kun on päivän vääntänyt ulkona lumitöitä 😉

duck cassoulet3

Pikkujoulunmakuiset ankankoivet


Ankkaa tuli siis tänä viikonloppuna tehtyä kahdella hyvin erilaisella reseptillä. Jälkimmäinen  on hyvin joulumainen johtuen mausteistaan, mutta samasta syystä hyvin itämainen versio, jos eilinen puolestaan oli ranskalaistyyppinen. Tämä resepti löytyi Jamie Oliverin nettisivuilta, mutta lopullinen tulos on kyllä hyvin erinäköinen kuin Jamien. Ehkä Jamie on ottanut kuvan kun ankka on puoliksi kypsynyt…? Luumut kun meni melkoiseksi mössöksi uunissa muhiessaan, maku oli kuitenkin mitä mainioin.

En löytänyt viismaustetta isosta vantaalaisesta supermarketista, eikä aikaa ollut lähteä ostoksille enää kiinalaiseen kauppaan, joten reseptiä sovelsin siinä kohdin siten, että heitin oikean viismausteen sijasta marinadiin niitä aineita, joita omasta maustekaapista löytyi.
Ehkä aavistuksen makeampi tulos olisi voinut vielä toimia, mutta hyvää oli näinkin. Joskus pitää vielä kokeilla oikeaa versiota, kun löydän sitä viismaustetta.
Kotiin levisi uunista hyvin joulumaiset tuoksut 😉

Ankankoivet itämaisella luumupedillä 2:lle

2 ankankoipea
2 rkl soijaa
1,5 tl viismaustetta (minä heitin vapaalla kädellä mortteliin fenkolinsiemeniä, aniksen siemeniä, jauhettua neilikkaa, jauhettua kanelia ja jauhettua inkivääriä, ehkä yhteensä tuli pari teelusikallista tai jopa enemmän…)
muutama kokonainen tähtianis
puolikas kanelitanko (heitin kokonaisen, kun en jaksanut puolittaa)
1 ruokalusikallinen oliiviöljyä Continue reading ”Pikkujoulunmakuiset ankankoivet”

Ankankoivet ja lohkoperunat appelsiini-sinappisilauksella


Tuoreet ankankoivet huutelivat Jumbon Herkussa, niitähän piti sitten ostoskärryyn heitellä. Google oli ystäväni, kun etsin potentiaalisia reseptejä. Niitähän löytyi, ja päädyin testaamaan niitä kaksinkertaisesti. Yleensä uuniruoat teen sillä mentaliteetilla, että seuraavanakin päivänä syödään samaa, mutta nyt oli niin monta herkkureseptiä, että ajattelin molempina päivinä testata eri ankkareseptejä. Tämä on sekoitus Nigellan reseptistä ja eräästä toisesta.
Suurin osa ankkaresepteistä on kallellaan Ranskaan, toki useissa on hiukan twistiä Kiinaankin.

Ankankoivet ja lohkoperunat appelsiini-sinappimarinadilla 2:lle

2 ankankoipea
5-6 Rosamunda-perunaa (mieluummin useampi kuin itse ajattelit syödä, koska perunat ovat vain niin käsittämättömän hyviä muhittuaan ankanrasvassa ja sinappimarinadissa 😉 )
suolaa
vastajauhettua mustapippuria
2 veitsellä murskattua ja hienonnettua valkosipulin kynttä
tuoretta timjamia

Appelsiini-sinappimarinadi

n. 1 dl hyvää appelsiinimehua (aina parempi, jos itse puristat)
2 ruokalusikallista hunajaa
2 ruokalusikallista karkeaa ”vanhan ajan” Dijon-sinappia
loraus Worchester-kastiketta
3 veitsellä murskattua ja erittäin hienoksi hienonnettua valkosipulin kynttä

Lämmitä uuni +200 C. Laita huoneenlämpöiset ankankoivet nahka alaspäin kylmälle paistinpannulle. Nosta lämpöä, kunnes nahanrasva alkaa sulaa ja ruskistua. Älä huudata levyä aivan täysillä. Ruskista koipia nahka puolelta noin 10 minuuttia, rouhaise lihapuolelle suolaa ja pippuria, ja käännä pannulla pariksi minuutiksi. Kun koivet ruskistuvat, pese ja lohko perunat kuorineen. Laita perunalohkot uunipannulle kumpaankin päätyreunaan, mausta suolalla ja pippurilla, Silppua päälle tuoretta timjamia. Nosta keskelle ankankoivet, ja valuta pannulle jäänyt ankanrasva perunoiden päälle.
Kääntele perunoita noin tunnin kuluttua.
Valmista appelsiinimarinadi sekoittamalla huoneenlämpöiset ainekset keskenään. Jos hunaja tuntuu liian paksulta voit käyttää sekoitusta nopeasti mikrossa tai liedellä kattilassa.
Valele ankkoja marinadilla, ja paista vielä noin 30 minuuttia.
Tarjoa hyvän leivän kera.

Ankka-confit eli Confit de canard


Confit on ranskaa ja tarkoittaa omassa rasvassa säilöttyä lihaa. Tämä säilöntätapa on tietysti koskenut muitakin ruoka-aineita, mutta kansainväliseen ruokatietämykseen kuluu tietää nimenomaan confit de canard

O-la-laa. Viime kesän autolomareissulla päädyimme Ranskan Champagneen ja Reimsiin. Mieleen jäi eräässä ravintolassa nauttimani hyvin kookas Confit de canard- annos. Revitty ylikypsä ankanliha oli aseteltu jonkinlaisen perunamuusi-lätyn väliin, annos oli ympyröity punaviinikastikkeella. OI JOI.
Siinä vaiheessa päätin tekeväni vielä tätä kotioloissa… Continue reading ”Ankka-confit eli Confit de canard”